Herätyskelloni soi. Kello on siis 9.30. Laitan sen pois päältä, mutta en nouse vielä ylös. Suljen silmäni ja nukahdan uudelleen. Havahdun hereille noin puolen tunnin kuluttua, nousen sängylleni istumaan ja venyttelen kunnolla. Kävelen haukotellen ikkunan luokse ja avaan verhot. Onnekseni saan huomata, että aurinko paistaa. Laitan aamutossuni jalkaan ja kipitän alakertaan. Huhuilen äitiä, mutta vastausta ei kuulu. Isäkin on poissa. Ketään ei ole siis kotona. Kävelen keittiöön, avaan jääkaapin ja otan sieltä kaiken mitä käteen tarttuu. Teen kerrosleipiä ja nappaan jogurtin mukaani. Lähden olohuoneeseen syömään. Avaan TVn ja katson lempisarjaani Netflixistä.
Kun olen syönyt, suljen television, vien astiat keittiöön ja lähden yläkertaam vaihtamaan vaatteet.
Laitan ratsastushousut jalkaani ja t-paidan päälleni. Laitan hiukseni kahdelle letille. Pakkaan reppuuni ratsastukypäräni, ratsastuskenkäni, juomapullon ja hupparin. Vedän nopeasti lenkkarit jalkaani ja lähden kävelemään bussipysäkille.
Kun vihdoin pääsen tallille, menen suoraa päätä Senjan luokse. Se tulee kiltisti luokseni heti, kun tulen aidan taakse. "Hyvä tyttö" sanon, ja silitän sen päätä. Lähden sisään viemään reppuni hyllyyni, vaihtamaan kengät ja hakemaan Senjan riimua. Kun tulen takaisin ulos, Senja odottaa minua portilla. Kävelen sen luokse ja nappaan sen mukaani. Kävellessäni sen kanssa, tunnen auringon lämmittävän kasvojani. Tunnen Senjan hengityksen aivan vieressäni. Kuulen kavioiden äänen kun ne kopsuvat pikkukiviä vasten. Haistan hevosen tuoksun. Rakastan kaikkea tätä! Tältä tuntuu olla onnellinen. Hevosen kanssa kahden, auringon paistaessa lämpimänä taivaalta.
Kun pääsen talliin, vien Senjan karsinaan odottamaan ja haen hoitovälineet. Harjaan sen, puhdistan sen kaviot ja letitän sen harjan sekä hännän. Vien hoitotarvikkeet takaisin paikalleen ja nappaan mukaani suitset ja satulan. Lähden iloisin mielin valjastamaan Senjaa. Olen päättänyt lähteä maastoon sen kanssa. Ihan vaan tutustuakseni ympäristöön.
En ole eläessäni tavannut näin kilttiä hevosta ajattelen, kun suitsin Senjaa. Se ei pane yhtään vastaan laittaessani kuolaimia tai kiristäessäni satulavyötä. Kaikki muut tapaamani hevoset eivät ole olleet yhtä helppoja käsitellä kuin Senja. Ei yksikään!
Kun olen valmis, talutan Senjan ulos. Ulos päästyäni Senja nostaa päänsä ja höristää korviaan. Panen kypärän päähäni. Taputan Senjaa kaulalle ja nousen sen selkään. Korjaan istuntaani, annan hiukan pohkeita ja maiskutan. Senja lähtee liikkeelle. Ohjaan sen maastopolkua kohti. Alan luottaa siihen hetki hetkeltä enemmän.
Metsässä on todella rauhallista. Linnut laulavat ja aurinko paistaa välillä puiden välistä. Senja vain kävelee rauhallisesti eteenpäin. Välillä se höristää korviaan ja nostaa päätään vähän ylemmäs.
Jonkin ajan kuluttua annan Senjalle lisää pohkeitä ja maiskutan suutani. Se lähtee ravaamaan. Tunnen, kuinka tuuli puhaltaa hiuksiani ja kuinka Senja nauttii juoksemisesta.
Vedän ohjista niin, että saan Senjan hidastettua käyntiin. Jatkamme vieläkin eteenpäin. Huomaan, kuinka koko ajan syvemmälle metsään mennessämme ilma viilenee.
Vähän matkan päässä näen lopulta Ulvanto-joen. Olen siis oikeassa paikassa. Laskeudun alas Senjan selästä ja solmin sen puuhun. Kävelen joen luokse, ja kokeilen vettä. Se on todella kylmää. Katson Senjaa, joka syö tyytyväisenä ruohos puun vierestä. Istahdan hetkeksi joen viereen ja katson veteen. Se on todella puhdasta. Näen pieniä kaloja vedessä. Jään seuraamaan niitä ja vaivun omiin ajatuksiini.
Hetken päästä kuulen kavioiden kopsetta polulta. Nousen ylös ja käännyn ympäri. Ratsastaja vilkuttaa hevosen selästä, mutta jatkaa matkaansa. Lähden kävelemään irrottamaan senjaa puusta. Kun olen saanut sen irti, nousen taas ratsaille ja lähden ratsastamaan takaisin tallia kohti. Vaivun taas omiin ajatuksiini, kunnes alan kuulla kahinaa puskasta. Samassa puskasta tulee esille pitkä käärme. Tunnen, kuinka käteni hikoavat ja sydämmeni alkaa hakata lujempaa. Vedän ohjista, jotta Senja pysähtyisi. Käärme luikertelee edestämme, vain noin kahden metrin päästä meistä. Onneksemme se ei kiinnitä meihin huomiota. Kun käärme on päässyt tien yli, se sujahtaa toiseen puskaan. Olen hämmentynyt, mutta onnellinen siitä, ettei Senja reagoinut käärmeeseen mitenkään ihmeellisesti. Se vain seisoi paikoillaan rauhallisesti sen sijaan, että olisi säikähtänyt ja lähtenyt laukkaamaan villisti.
Loppumatkan istun valppaana satulassa. Annan Senjan ravata hiukan matkaa ennen tallia. Kun pääsemme perille tallille, näen taas Aavan. Hän vilkuttaa meille, ja kävelen hänen luokseen.
"No, miten meni?" Aava kysyy hymyillen. " "Ihan hyvin, mutta näin käärmeen tuossa äsken" sanon nopeasti ja vieläkin tärsiten. "Minkälaisen?" Aava kysyy ja näen, kuinka hymy hyytyy hänen kasvoiltaan. "Sellaisen mustan" ehdin sanoa, kun Aava huokaisee helpotuksesta. "Se oli vain rantakäärme" hän sanoo minulle irvistäen. Alamme molemmat nauraa. "Vien Senjan nyt sisälle" sanon, ja lähden taluttamaan Senjaa talliin.
Riisun Senjalta suitset ja satulan ja vien ne paikalleen. Nappaan samalla mukaani hoitotarvikkeet. Hoidan Senjan kuntoon, ja vien sen laitumelle. Katselen sitä vielä hetken, kun se ravaa tyytyväisenä aitausta ympäri. Yhtäkkiä kuulen auton äänen takaani, käännyn ja huomaan että minua tultiin hakemaan. Katson Senjaa vielä kerran, se nostaa päätään ikään kuin se tervehtisi minua. Lähden hyvillä mielin kotiin.
// Kaiken kaikkiaan hieno tarina! En tiedä oliko tuo kirjoitusvirhe, mutta joen nimi on Uvanto ilman L:lää. Olit kuitenkin kuvaillut mukavasti ja tosiaan Senja on rauhallinen joka tilanteessa, jopa käärmeen kohdatessaan 
Saat tästä 33v€ -Aava
Pääsivu 
Saat 27v€