Starrin päiväkirja

r. Starfish "Starri"
Suomalainen puoliverinen

Starri on pahan maineen tallillamme saanut puoliverinen ruuna josta juuri kukaan ei välitä. Ruuna voi näyttää pahaa naamaa karsinassa ja uhkailla luimimalla, jalkaa nostamalla tai hampaita narskuttelemalla, mutta ei yleensä tee mitään ainakaan tahallaan. Satlavyötä kiristäessä saa olla varuillaan sillä Starri voi hieman näykkäistä. Kuolaimet voi olla välillä hankalaa laittaa, sillä Starri vain yksin kertaisesti pitää suunsa kiinni. Starri ei ole koskaan ollut mikään herkkusuu ja joihinkin ruokiin on tarvinnut jopa sekoittaa melassia jotta herra on saanut sen kurkusta alas. Vernerin puoliveli.

Ratsastaessa mukavan reipas ja toimii kuin ajatus. Pienillä avuilla liikkuva hevonen, jhermostuu liian kovista avuista ja sitten se on menoa. Tarvitsee kokeneen ratsastajan joka hallitsee kehonsa. Starri ei ole liikkeiltään kovin näyttävä hevonen ja laukka varsinkin on välillä todella vaikea istua. Taitava hyppääjä ja hypätty 130cm ratoja aiemmassa kodissa. Helposti koottava laukka, hyvö veto esteelle ja hieno hyppytyyli. Voisiko muuta enää vaatia?

Tallilla kävi kova hulina kun ilmestyin sinne. Oli juuri alkamassa ratsastustunti ja ratsastajat olivat varustamassa hevosiansa. Moikkasin muita tallilaisia ja kävin katsomassa tuntivarauslistan ilmoitustaululta. Starri menisi tunnin päästä alkavalle tunnille. Kävin katsomassa, että kaikki ratsastajat saivat satuloitua ratsunsa. Autoin erästä tyttöä ensiksi Lucan kanssa. Hänelle oli vaikeuksia saada suitsia ponille suuhun, joten kävin auttamassa tässä. Muut ratsastajat pärjäsivät hevosten kanssa. Pian tallista lähti neljän hevosen letka kohti maneesia ja talli hiljeni. Kävin sulkemassa sepposen selälleen jääneet karsinan ovet ja siistin harjat niille tarkoitettuihin pakkeihin. Kävin hakemassa satulahuoneesta riimunnarun ja lähdin hakemaan Starria harjattavaksi. ”Starrii”, huhuilin tarhanporilta mutta ruuna ei ottanut kuuleviin korviin huhuiluani. Käänsi vain enemmän peppuansa kohti tarhanporttia ja työnsi päänsä syvemmälle heinäpaaliin. Lähdin talsimaan mutaisen tarhan poikki kohti ruunaa. Starri pisti korvansa luimuun, kun pääsin kohdalle. Napsautin tyyneesti riimunnarun kiinni ja tokaisin ruunalle :- ” Tules nyt äkäpussi”. Starri seisoi hievahtamatta, ja sain huomauttaa sitä riimunnarua apuna käyttäen (napsautin hellästi kylkeä kohti). Starri otti hitaita askeleita kohti tarhanporttia. Itsekkin sain tarpoa isoin askelin mudan läpi, tulispa lunta ja pian ajattelin murheissani. Tämä kylmä ja pimeä aika alkoi jo harmittaa, lumi toisi edes vähän valoa.

Saavuimme tallioville. Suljin ovet perässämme, käänsin ruunan menosuuntaan ja lähdimme kohti pesukarsinaa. Kiinnitin ruunan kummaltakin puolelta kiinni ja riisuin sadeloimen ruunalta. Loimi oli todella likainen, kun Starri oli piehtaroinut sen kanssa. Vein loimen kuivumaan satulahuoneen loimille tarkoitettuun tilaan. Nappasin harjahyllystä Starrin harjapakin. Jätin pakin Starrin karsinalle, josta jatkoin matkaa ruunan luokse. Huuhtelin ruunan kuraiset jalat. Starri ei tykännyt toimenpiteestä sitten yhtään. Ruuna nosteli jalkojansa ja irvisteli minulle, kun uskaltauduin liian lähelle. En välittänyt ruunan temppuiluista, vaan viileän rauhallisesti sivelin kurat pois jaloista. Jalat näyttivät heti paremmilta. Vedin lopuksi jalat hellästi hikiviilalla kuivaksi. Päätin harjata Starrin pesukarsinassa, koska en halunnut että märkiin jalkoihin tarttuisi heti kuivike karsinasta. Kävin hakemassa harjapakin karsinan edustalta ja kaivoin sielä kumisuan sekä pölyharjan. Aloin harjaamaan ruunaa pitkin vedoin.

Vaihdoin harjat kaviokoukkuun. Starrilla oli tänään huono kaviopäivä, eikä ruuna olisi jaksanut pidellä jalkojansa millään ylhäällä. Kaksi vaikeaa hoitohevosta ajattelin, kun yritin pidellä  jalkaa ylhäällä. Onnistuin kumminkin puhdistamaan kaikki kaviot, ja Starri ei saanut kuin muutaman kerran tempaistua jalan maahan asti. Suoristin selkäni ja taputin ruunaa kevyesti kaulalle. Nappasin harjapakin mukaani ja lähdin hakemaan Starrin varusteita satulahuoneesta.

Starri esitteli hampaitansa, kun satuloin sitä. Onneksi se oli kummaltakin puolelta kiinni. Asettelin satulan tyyneen rauhallisesti paikoilleen ja kiristin satulavyön. Siirryin Starrin pään luo ja siirsin riimun Starrin kaulalle. Ruuna vähän mulkoili minua, mutta otin päättäväisesti ruunan pään oikeaan kainalooni ja sujautin suitset suuhun. Ruuna vähän pureskeli kuolaimia, kun kiristin remmit. Kokeilin, että sormet mahtuvat hihnojen ja pään väliin. Hyvät olivat. Sitten jäin odottelemaan, että Starrin ratsastaja saapuisi tallille.

t.Veera

Hyvä tarina! Hoitsulla ei tarvitsekaan ratsastaa joka päivä. Saat tästä 22v€

-Aava

Ostaisin Starrille seuraavat harjat:
- Kumisuka, tummanvioletti, 3v€
- Piikkisuka, violetti, 2v€
- Kaviokoukku, violetti, 2v€
- Kovaharja, tummanvioletti, 3v€
- Luonnonharjaksinen pääharja, 7v€
YHT. 17 v€

t.Veera

// Varusteet lisätty kaappiisi, mutta ilmoita näm ostokset myöhemmin vieraskirjaan

-Aava

viikon 50 liikutus
Vedin vetoketjun ylemmäs ja pipon tiukemmin päähän astellessani kohti Starrin tarhaa. Oli todella kylmä ilma, ja vettä sataa tihutti. Starri seisoskeli tarhan taaimmaisessa nurkassa pää riipuksissa. "Hei ukko", huikkasin Starrille vaisusti. Starri nosti laiskasti päänsä ääneni kuullessa, ja jäi odottelemaan että sain talsittua kuraisen tarha poikki hakemaan sitä. Pääsin pian ruunan luokse ja rapsutin sitä hajamielisesti. Napsautin riimunnarun kiinni ja Starri lähti hitaasti tallustamaan perässäni kohti porttia.

Vein ruunan karsinaan ja sidoin sen sinne löyhästi kiinni. Starri vähän luimisteli kun sujahdin sen kaulan ali. Riisuin Starrilta sadeloimen ja ripustin sen väliaikaisesti karsinan ovelle roikkumaan. Nappasin loimen kainalooni ja lähdin hakemaan satulahuoneesta harjakoria. Laskin korin karsinan oven edustalle ja kaivoin sieltä ensiksi kovanharjan ja kumisuan. Harjailin Starria pitkin vedoin, ja ruuna nautti olostansa. Silmät ummessa se torkkui, kun harjailin sitä. Aina lähestyessä päätä, se vähän pisti korvia luimuun, mutta ei aukaissut silmiänsä. Olin tyytyväinen, tänään olisi ihan hyvä päivä ruunalla. Kävin vaihtamassa kovanharjan ja kumisuan kaviokoukkuun. Ruuna nosti kiltisti jalkansa, inhottavahan niitä oli putsata kun ne olivat ihan kurassa. Laskin viimeisen jalan alas, ja lähdin pesemään kuraisia käsiäni. Takaisin tultaessa nappasin vielä pääharjan ja sipaisin Starrin pään puhtaaksi. Ruuna ei arvostanut toimenpidettä, vaan nosteli päänsä kattoa kohti. Odotin rauhassa, että ruuna laskisi päänsä, ja otin tukevan otteen riimusta, kun pää laskeutui.

Tiputin pääharjan harjasankoon ja lähdin hakemaan satulahuoneesta ratsastuskamoja. Itselleni ensiksi kypärä hoitajakaapistani, sitten Starrin varusteet, johon kuului tänään satula ja suitset. Karsinaan takaisin tullessa jätin suitset roikkumaan karsinan oven pieleen. Nostin satulan paikoilleen ja kävin tarkastamassa sen sopivuuden myös toiselta puolelta. Vähän oli takana, joten liuutin sen uudemman kerran sään päältä sopivalle kohdalle. Laskin satulavyön ja kävin kiristämässä sen toiselta puolelta. Nappasin suitset, aukausin riimunnarun, mutta jätin sen kaulalle roikkumaan. Kuolaimet suuhun ja remmien kiristys.

Talutin Starrinn maneesiin, napsautin sinne valot päälle, vaikka nyt olikin päiväs aika, mutta sade teki päivästä todella harmaan. Kiristin satulavyön maasta käsin ja kapusin selkään. Starri vähän kiukutteli ja heilutti päätänsä minua kohti. ”Oles nyt kunnolla”, tokaisin sille harmissani. Ruuna odotti onneksi kiltisti, kun asetin jalustimet oikean mittaisiksi. Ponkaisin ylös selkään ja tarkistin vielä satulavyön, hyvä oli. Painoin hellästi pohkeita kiinni Starrin kylkiin ja lähdimme liikkeelle. Kaarsimme uralle, jossa testailin heti jarruja ja eteenpäin vieviä apuja. Starri reagoi vähän hitaasti jarruun, mutta toisaalta minulla oli vielä puolipitkät ohjat. Käveltyämme muutaman kierroksen, lyhensin ohjia ja pyysin pohkeilla vähän reippaampaa käyntiä. Lähdin tekemään isoja voltteja ja tasaisin välein pysähdys-käynti siirtymiä. Starri tuntui ihan mukavalta, vähän hidas pohkeelle aluksi, mutta alkoi toistojen jälkeen vähän heräämään. Sitten aloin ottamaan nopeita ravi-käynti siirtymiä ja edelleen tein eri kokoisia voltteja maneesin eri kohdissa. Starri lähti monesti vähän laiskaan raviin, mutta hidastus onnistui mallikkaasti. Vaihdoimme suuntaa ja tein samat jutut ensiksi käynnissä ja sitten ravissa, kun olimme tehneet ensimmäiseen suuntaan. Kun olin ratsastanu kummatkin puolet mielestäni ihan hyvin, kävelimme kierroksen-kaksi pitkillä ohjilla. Starri venytti kaulansa heti, kun annoin ohjaa. Rapsutin sitä sään kohdalta, ennenkuin kokosin taas ohjat käsiini. Käänsin Starrin käynnissä pituushalkaisijalle, etenimme siinä muutaman metrin ja lähdin tekemään pohkeenväistöä vasempaan. Ensimmäinen yrittämä meni vähän penkin alle, mutta seuraavat kaksi menivät jo ihan mukavasti. Olin tyytyväinen, joten vaihdoimme väistöt oikealle. Ensimmäinen meni todella hyvin, mutta sitten seuraava menikin ihan pipariksi. Kolmaskaan ei tuottanut oikein tulosta, joten tein välissä vähän ravi-käynti siirtymiä ja ravasin sitten muutaman kerran maneesin ympäri. Sitten kokeilin uudestaan pohkeenväistöä. Käänsin käynnissä pituushalkaisijjalle ja sitten väistö oikeaan. Meni ihan ok, ja se riitti minulle tällä kertaa. Ravailimme lopuksi ja tein paljon erilaisia taivutusharjoituksia. Laukkaa en vielä ottanut, olihan tämä ensimmäinen ratsastus kertamme.

Löysensin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Annoin Starrille kunnon rapsutukset, ja lähdimme tallustamaan kohti tallia. Muistin jopa sammuttaa maneesin valot. Karsinassa riisuin ruunan varusteista ja kävin kiikuttamassa ne suoraan satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet ja pyöräytin remmit kiinni suitsista. Takaisin karsinalle mentäessä nappasin rehuhuoneesta porkkanan, jonka annoin ruunalle. Starrin napostellessa porkkanaa tein pikaharjaukset ja tarkistin vielä kaviot ettei niihin ollut jäänyt mitään. Annoin ruunan olla hetken karsinassa, ja kävin viemässä harjasangon takaisin paikoilleen. Riisuin kypäräni kaappiini.

Kävin hakemassa Starrin sadeloimen ja asetin sen ruunan selkään. Starri oli ihmeen kiltisti, kun kiristin remmit kiinni loimesta. Taputin ruunaa kaulalle ja lähdimme kohti tarhaa. Starri oli jättänyt karsinaansa muutaman lantakasan, joten päätin putsata ne pois sieltä. Hain siis talikon ja kottikärryt. Lopuksi vedin alusia vähän keskemmälle ja kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalan puolelle. Kävellessäni takaisin tallille viemään kottareita paikoilleen, huomasin tutun auton kääntyvän juuri parkkipaikalle. Vilkutin vanhemmilleni ja vein kottikärryt paikoilleen. Hain vielä hoitajakaapistani reppuni ja pinkaisin kohti parkkipaikkaa.

// Hieno tarina! Kuvailit aika kivasti eikä tarina ollut liian pitkä tai lyhyt Saat 30v€

-Aava

(vuorosanat kirjasta: Unien hevonen, kirjailija: Anu Ojala)
Silmäilin päivän tuntilistaa, Starri menisi vasta päivän viimeiselle tunnille, joten kerkeisin hyvin putsaamaan ruunan varusteet ennen sitä. Suuntasin kulkuni kohti satulahuonetta. Aukaisin oven varovasti ja pujahdin sisään. Riisuin päällystakkini ja viskasin sen lähimmän tuolin selkänojalle, josta se tosin hetken päästä tipahti lattialle. Kävin nostamassa sen, ja etsin samalla katseellani radiota. Ja sieltähän se löytyi, ikkunalaudalta. Napsautin radion päälle, ja etsin sieltä lemppani kanavani nrj. Tuttujen sävelten alkaessa soida, aloin kerämään satulan ja suisten pesuvälineitä kasaan. Ämpäri, sienet,pyyhe, saippua ja nahankiillotusaine. Kaikki tarvikkeet löytyivät helposti. Hain Starrin suitset ensimmäiseksi käsittelyyn. Ennen remmien irroittamista kuvasin jokaisen soljen kohdan kännykälläni, että osaisin laittaa ne oikeisiin reikiin takaisin. Kuolaimet laitoin vesiämpäriin likoamaan. Ja sitten alkoikin remmien jynssääminen irtoliasta. Starrin suitset olivat aika puhtaat, joten työ kävi jouhevasti. Jätin remmit kuivumaan hetkeksi, kävin pesemässä käteni ja kävin hakemassa satulan käsittelyyn. Irrotin likaisen satulahuovan ja heitin sen likakoriin. Irrotin myös satulavyön, ja kävin harjaamassa siitä kaikki irtokarvat pihalla irti. Pihalla törmäsin Aavaan ja Julieen, jotka olivat juuri tulossa tallille. Huikkasimme tervehdykset. Aava ja Julie jatkoivat tarhoille hakemaan hevosia harjattavaksi, ja minä suuntasin kulkuni takaisin satulahuoneeseen. Kuulin heidän puhuvan seuraavasti, ennekuin he katosivat kuulomatkan päähän :-”Niin, nyt meillä olisi paljon tehokkaampia ja hevosystävällisempiä keinoja.”

Vielä viimeinen silaus valjasrasvaa nahkaosiin satulassa. Näytti oikein hyvältä. Hain Starrin lokerikosta puhtaan satulahuovan ja kiinnitin sen satulaan, samoin satulavyön. Vein satulan takaisin telineeseen. Sitten alkoikin mielenkiintoinen osia, suitsien kasaaminen. Otin kännykkäkuvat esille ja aloin näpertämään solkia kiinni. Kerran jouduin purkamaan koko paketin, kun olin vahingossa pistänyt turparemmin väärinpäin kiinni. Lopulta suitset kiilsivät puhtaina käsissäni. Vielä kuolaimet kiinni ja loppu silaus pyyhkeellä pyhkien. Siistin kaikki käyttämäni tavarat takaisin paikoilleen, ja napsautin radion kiinni. Hain Starrin lokerikosta harjapakin ja nappasin puhtaat suitset kainalooni, ja kävin viemässä tavarat ruunan karsinan edustalle. Hain vielä takkini ja nappasin mukaani riimunnarun. Julie oli hoitamassa hevostansa karsinassa. ”Mitä sä teet?”, huikkasin naiselle Topin karsinan luona. Julie naurahti:- ” arvaa vaan”. Nainen oli ajamassa Topin karvaa lyhyeksi. En ollut ennen nähnyt tätä toimen pidettä livenä, joten jäin hetkeksi seuraamaan. Hetken seurattuani lähdin hakemaan Starria sisälle tuntia varten.

Starri antoi itsensä kiltisti kiinni tarhasta, eikä tänään ruuna kiukutellut juuri yhtään. Pujahdimme ulos portista ja suuntasimme kulkumme kohti tallia. Starri tallusti tyyneesti perässäni. Tallinovella se päästi äänekkään hirnauksen, kuin sanoen mä tulin kaverit, kuulitteko. "Senkin hölmö", puuskahdin sille. Vein ruunan karsinaan, ja sidoin sen löyhästi kiinni. Verneri luimisteli Starrille viereisessä karsinassa. Tuhahdin niille ja kaivoin harjoja esiin Starrin harjapakista. Harjasin ruunaa pitkin vedoin ja Starri käyttäytyi aika asiallisesti. Olin tyytyväinen siihen. Jalat nousivat tänään hyvin ja kiitin ruunaa siitä kunnon rapsutuksin.
Tipuntin kaviokoukun harjapakkiin, ja lähdin hakemaan Starrille satulaa. Suitset odottivatkin jo karsinan luona. Satuloin ruunan ja sain kiristettyä vatsaremmin hyvin. Nappasin seuraavaksi suitset koukusta. Suitsien laitossa Starri oli myös nätisti, ja sain kiristettyä kaikki remmit hyvin. Sitten jäin ruunan kanssa odottelemaan, että päivän ratsastaja olisi tulossa. Pian iloisen oloinen tyttö tuli hakemaan ruunan. ”Tiedäthän sen ihan varmasti”, varmistin tytöltä, että hän osaisi hoitaa Starrin pois tunnilta. Tyttö tuntui tietävän mitä tehdä ja annoin hänelle Starrin ohjat. Tyttö ei välittänyt, vaikka Starri veti korvat luimuun, vaan otti reippaasti ohjat käteensä ja lähti taluttamaan hapannaamaa kohti maneesia. Sitten minun olikin aika jo lähteä kotia. Oma ensimmäinen tuntini olisi sunnuntaina, jota jo odottelin innolla.


Ps. Toivottavasti toi ekstratehtävä meni nyt oikein :S

// Menihän se! Saat tästä tarinasta 20v€ + 20v€ lisää ekstratehtävän suorittamisesta


-Aava

Kävelin lumista polkua kohti Starrin. Ruuna temmelsi innoissaan lumisessa maisemassa. Aukaisin tarhan portin narahtaen. Starri äkkäsi minut ja se ravasi häntä tötteröllä tarhan kauimmaiseen nurkkaan. Lähdin tarpomaan päättäväisesti ruunaa kohti. Starri seistä nökötti paikoillaan ja antoi itsensä kiinni. Rapsutin sitä kaulalta ja napsautin riimunnarun kiinni. Starri asteli perässäni tyynesti kohti tallia, jossa vein sen suoraan karsinaan ja sidoin sen sinne kiinni. Riisuin ruunalta toppaloimen. Starri vähän luimisteli, mutta en ottanut sen kommenttia miksikään. Kiikutin loimen kuivumaan ja hain samalla harjapakin.

Vaihdoin kumisuan ja kovanharjan pehmeään harjaan. Harjasin pehmeällä harjalla ruunan vielä perusteellisesti, jonka jälkeen aloin putsaamaan kavioita. Kaviot eivät olleet kovin likaiset, mutta Starri ei olisi jaksanut tänään seistä kolmella jalalla, ei sitten hetkeäkään. ”Oles nyt aloillasi” , voihkaisin kun Starri tempaisi toistamiseen oikean etujalan maahan. Kävin jokaisen jalan vielä kertaalleen läpi, ja toistin niin monta kertaa, että ruuna nosti ja laski jalkansa nätisti. Minulle riitti pieni hetki, kun jalka oli ylhäällä. ”Osaathan sä tän, jos vaan haluut”, taputin ruunan kaulalle. Starri pärskähti minulle takaisin. Lähdin hakemaan suitsia ja kypärääni satulahuoneesta. Satulahuoneessa laitoin jo kypäräni päähän ja otin raippatelineestä varmuuden vuoksi raipan mukaan. Irrotin riimun ja jätin sen Starrin kaulalle lepäämään. Ruuna otti kuolaimet kiltisti suuhunsa ja sain kiristettyä remmit. Vedin ratsastushanskat käteeni ja irrotin riimun Starrin kaulalta. Päästin riimun laskeutumaan karsinan lattialle. Vedin ohjat korvien yli ja lähdimme Starrin kanssa kulkemaan kohti tallinovia. Ovilla meitä vastaan pomppi pieni karvainen kasa. ”Kukas sinä oikeen olet”, naurahdin. Starri veti korvansa luimuun pienelle koiran pennulle. ”Diana, tänne näin”, Aavan iloinen ääni huuteli. Pian Aava tulikin näkyviin iso koiransäkkiruoka pussin kanssa. ”Hei Aava, ihana otus sulla”, sanoin ystävällisesti. Vaihdoimme muutaman sanasen uudesta koirasta sekä poneista. Pian Aava katosi talliin ja Diana pinkoi sen perässä. ”Nonni Starri, se pelottava otus meni jo”, vinkkasin ruunalle ja lähdimme kohti kenttää.

Sulkiessani porttia, Starri tempoi ohjien toisessa päässä levottomana. ”Mitäköhän meidän ratsastuksesta tulee kuomaseni” , huokaisin sille. Nappasin penkin kainalooni ja talutin ruunan kentän keskelle. Asetin penkin maahan ja kapusin ruunan selkään. Starri odotti kiltisti paikoillaan, korvat tosin luimussa, jos tulisi hyvä tilaisuus vähän kiukutella. Starrin selkä tuntui kaposelta, mutta siinä oli helppo istua. Painoin pohkeet kiinni ruunan kylkiin ja lähdimme kiertämään kenttää. Tein voltteja heti alusta asti pitkillä ohjilla. Ensimmäisistä tuli epäsymmetrisiä, mutta kun muutaman kierroksen jälkeen keräsin ohjat käteeni, niin voltteihinkin alkoi löytyä muotoa. Aloitin tunnin ravi-käynti siirtymillä, tein siirtymät parin kolmen askeleen jälkeen. Starri toimi oikein hienosti, ja olin tyytyväinen siihen. Itsellänikin pysyi tasapaino vielä kivasti käynnissä ja ravissakin, kiitos Starrin tasaisuuden. Tunnista taitaakin tulla mukava, ajattelin iloisena. Olin juuri nostamassa käynnistä ravi siirtymän, kun Starri säikähti jotakin. En kerennyt mitenkään reagoida ruunan nopeisiin liikkeisiin, vaan löysin itseni lumiselta kentänpohjalta. Vähän hölmistyneenä nousin seisaalleni. Starri viiletti kentällä hermostuneesti ravaten, mutta tuli pian tarkistamaan että minulla oli kaikki ok. Puistelin lumet housuista, ja kaikki tuntui olevan ok. Starri antoi itsensä kiltisti kiinni. Kapusin uudestaan selkään ja vaihdoimme suuntaan. Starri oli aluksi vähän hermostunut, mutta kun minä pysyin rauhallisena, ruunakin rauhoittui hieman. En tiedä mitä ruuna säikähti, ehkä lentoon lähtenyttä lintua tai sitten jotain olematonta mörköä. No, ensimmäinen putoaminen Starrilta ajattelin, ehkä satulan kanssa olisin pysynyt selässä.

Kapusin takaisin vähän hermostuneen oloisen Starrin selkään. Onneksi se oli antanut itsenä kiinni, ajattelin. Jatkoimme tuntia kevyessä ravissa ympyrä – kokorata leikkaa harjoituksella. Starri alkoi tuntua jo omalta itseltään tehtävän jatkuessa, joten otin hetken käyntiä ja ajattelin tehdä harjoituksen vähän haastavammin. Tekisin ympyrän laukassa, ja kokorataleikkaat harjoitusravissa. Ja laukkatoimi tänään todella hienosti! Ensimmäiset laukat kiihtyivät hieman. Tein ympyrät uudestaan, jos laukka ei heti onnistunut niin, että tiputin heti raville ja uusi nosto siitä kohdasta josta olisimme kääntyneet ympyrälle. Starrilla oli ilo mennä ilman satula. Sitten loppuravit ja taivuttelut. Olin oikein tyytyväinen tämän päivän tuntiimme, vaikka tulinkin selästä alas. Lopputunnista Starri meni oikein hyvin, ja oli mukavaa että siinä oli vähän virtaa. :DD Taputin ruunaa kaulalle ja laskeuduin alas selästä.
Vein ruunan suoraan karsinaan, jossa riisuin siltä suitset. Vein ne satulahuoneeseen. Nappasin Starrin hyllystä fleeceloimen ja oikaisin rehuvaraston kautta hakemassa leivänkäntyn. Ruuna otti leipäpalasen kiitollisena vastaan. Tein pikaharjauksen ja heitin loimen Starrin selkään. Kiristin remmit ja jätin ruunan kuivumaan karsinaansa. Kävin viemässä harjapakin omaan lokerikkoonsa, ja vein kypäräni kaappiini. Annoin ruunan kuivua karsinassa, ja kävin sillävälin keittämässä itselleni kupin lämmintä kaakaota satulahuoneessa.

Riisuin Starrilta fleeceloimen ja vaihdoin sen toppaloimeen. Lähdin viemään sitä takaisin tarhaan. Päästin ruunan irti ja katsoin kun se ravasi tyytyväisenä heinäpaalille. Kävin katsomassa uusia poneja, joista Aava oli puhunut. Kaksi todella suloista shetlanninponia tarhasivat yhdessä. Ihailin niitä hetken, mutta sitten minua alkoi paleltamaan, joten lähdin tallia kohti. Minulla oli vielä hetki aikaa ennen kuin isäni tulisi hakemaan minua, joten päätin putsata Starrin harjat.


Ps. Käytin tarinassa extratehtävän, ratsasta ilman varusteita

// Heh heh voi tuota meidän Starria  Todella hyvä tarina ja juuri sopivan mittainen! Saat tästä 30v€ + extratehtävän suorittamisesta 20v€.


-Aava

Lunta sateli hiljalleen maahan, kun tallustimme Starrin kanssa kohti tallia. Talli oli hiljainen, kun saavuimme sinne. Talutin ruunan suoraan karsinaan ja sidoin sen sinne kiinni. Riisuin ruunalta toppaloimen ja kiikutin sen kuivumaan satulahuoneeseen. Nappasin mukaani harjapakin. Harjasin ruunan kevyin vedoin. Starri oli oma itsensä tänään ja kiukutteli luimistamalla sekä jalkojen nostelulla. Koittipa ruuna kerran näykkäistä, kun pujahdin kaulan ali harjaamaan toista puolta. Pidin onneksi riimusta kiinni, joten pää pysyi ylhäällä. ”Senkin roisto”, toruin ruunaa. Sain harjattua ruunan ja siirryin putsaamaan kavioita. Ne olivat tänään puhtaat. Tiputin kaviokoukun harjapakkiin ja lähdin satulahuoneeseen. Nappasin mukaani Starrin suitset (joista irrotin ohjat) juoksutusliinan, kapsonihässäkän sekä juoksutusraipan ja itselleni tietysti kypärä. Puin ruunalle suitset ja kiinnitin kapsonihässäkän kuolaimiin ja niihin juoksutusliinan.

Tallustimme maneesille, aukaisin ovet narahtaen ja napsautin maneesiin valon. Hetken oli vielä pimeää, ennekuin valot alkoivat pikku hiljaa palamaan. Talutin Starrin maneesin keskelle, ja laitoin ruunan liikkumaan isolla ympyrällä. Starri tallusti laiskasti eteenpäin, mutta lisäsi vauhtia kun sitä pyysin. Aika pian pyysin ruunalta ravia, ja se nousi kivasti. Askellus oli reipasta ja hyvin etenevää. Annoin ruunan jolkotella n. viitisen minuuttia eteenpäin, ennen kuin pyysin käynnin kautta pysähtymään. Starri totteli apujani oikein hyvin ympyrän keskeltä. Astelin ruunan luokse, rapsutin sitä otsasta ja käänsin sen ympäri. Kierros käyntiä ja sitten ravia. Meni ihan mukavasti tähänkin suuntaan. Sitten oli vuorossa laukka. Laukka nousi hyvin, mutta se oli tänään vähän tahmeaa. Sain muistuttaan vähän väliä reippaammasta vauhdista. Starri ei tuntunut olevan asiasta samaa mieltä. Kun ruuna oli laukannut muutaman askeleen hyvin, pyysin sen siirtymään raviin. Ravi oli vieläkin hyvää, joten päätin pian pysäyttää sen käynnin kautta. Vaihdoimme suuntaa ja huomautin ruunalle että isommalle ympyrälle kiitos. Starri totteli ja nosti tähän suuntaan ihan hyvän laukan. Laukka oli paljon pyörivämpää, joten otin tähän suuntaan muutaman kierroksen enemmän. Sitten ravin kautta hidastus käyntiin. Taputin Starria kaulalle ja lähdimme maneesista. Sammutin valot lähtiessäni, ja ulos astuessamme ulkona olikin jo alkanut hämärtyä ja satamaan rankemmin lunta. Hyvä vaan, niin tulee kunnon valkoinen joulu.

Tallissa oli nyt jo vähän elämään, kun saavuimme sinne Starrin kanssa. Taisi olla alkamassa ratsastustunti. Siirryimme ruunan kanssa karsinalle, jossa purin suitset ruunalta. Suljin karsinan oven ja lähdin pesemään kuolaimia. Asetin suitset omalle paikalle, joihin olin kiinnittänyt ohjat takaisin. Oikaisin rehuhuoneen kautta ja orin Starrille leipäpalasen. Ruuna otti leivän ilomielin vastaan, mutta alkoi heti luimistella kun aloin harjaamaan sitä. ”Ollaanpas sitä nyt iloisella ja kiitollisella päällä”, juttelin ruunalle. En välittänyt sen murjotuksesta, vaan harjasin ruunan pikaisesti. Jätin Starrin karsinaan siksi aikaan, että talli hiljenisi tuntiratsastajista. Kävin sillä välin haukkaamassa satulahuoneessa eväsleipäni.

Asetin toppaloimen Starrin selälle ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti tarhaa. Taluttaessa huomasin, että yksi vuonohevosista puuttui tarhasta. Jos en väärin niitä tunnistanut niin se oli Sasu. Harhavaarassa oli nyt tullut hevosia paljon lisää, joten en ollut vielä ihan perillä kaikkien nimistä. Starri lähti iloisesti ravamaan, kun päästin sen irti. Katselin hetken sen menoa ja lähdin sitten siistimään talliin jälkiämme. Hain kottikärryt ja talikon. Starrin karsinassa oli useampi lantakasa, jotka siivosin pois. Kävin tyhjentämässä kottarit ja levitin karsinaan vähän puhtaita alusia. Kaavion talikolla kuivikkeita vähän keskemmälle karsinaan ja palautin käyttämäni välineet.

// Hyvä että hoidat monipuolisesti, etkä aina vain ratsasta. Juoksuttaminen tuokin mukavaa vaihtelua tuntsarin elämään  Saat tarinasta 30ve


-Aava

(osa tarinasta on kirjoitettu tarinaluokkaan, joka peruuntui. :/ Joten ajattelin hyödyntää se nyt myös tarinassa, kun ei kisaluokkaa pidetty, olin ainut osallistuja siihen nimittäin..)

**************************************************************************************************

25.12.2015 Kisatalli Kaukasus, koulukisat

Aukaisin tallinoven narahtaen ja astuin sisään talliin. Hevoset rouskuttivat karsinoissa aamuheiniä. Minä suuntasin kulkuni satulahuoneeseen ja aloin kerätä Starrin varusteita kasaan. Ensiksi nappasin olkapäälleni suitset ja sitten kainalooni satulan. Raahasin varusteet automme takakonttiin, josta isäni saisi pakata ne trailerin säilytystilaan. Kiristin vetoketjuani tallitakistani ja lähdin harjaamaan Starria.

”Hei ukkoseni”, huikkasin ruunalle, kun astuin sen karsinaan. Starri luimisti korviansa. En välittänyt, vaan napsautin riimunnarun kiinni ja sidoin ruunan. Kaivoin harjapakista kovanharjan ja aloin harjaamaan pitkin vedoin kimoa karvapeitettä. Kovin likainen ruuna ei ollut, olihan se ollut yön sisällä tallissa. Sain harjattua ruunan pikaisesti ja siirryin kavioihin. Kaviotkin olivat puhtaat, joten irrotin riimunnarun ja talutin ruunan käytävälle. Sidoin sen kummaltakin puolelta kiinni ja aloin letittämään häntää. Letti tuli tänään helposti ja sidoin sen lopuksi punaisella rusetilla. Lyhyelle harjalle en tehnyt mitään. Kävin hakemassa Starrille fleeceloimen ja kuljetussuojat. Ruuna vähän nosteli jalkojansa, kun liuutin suojia paikoilleen. Jätin Starrin hetkeksi käytävälle ja kävin viemässä harjapakin trailerin kyytiin.

’Kun maas’ on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon’. Käveli raikkaassa talvisäässä taluttaen Starria kohti hevoskuljetusautoa. ’Käy lämmin henkäys talvisäässä’, hengityksemme höyrysi kirpeässä pakkas säässä. Saimme lastattua ruunan helposti trailerin kyytiin isäni kanssa, ja pääsimme starttaamaan kohti Kisatalli Kaukasuksen joulukouluratsastuskilpailuja.

’Ei huolta murhetta kenkään muista.’ Ajelimme lumista tietä rauhallisesti kohti määränpäätä. Ohi vilahtavissa taloissa tuikkivat jouluvalot ja ’liekit loistavat joulupuissa’. Ihanaa, kun on joulu ja pitkä joululoma ajattelin tyytyväisenä. Tästä päivästä tuli aivan mahtava kisapäivä!

Isäni parkkeerasi auton ja lähdin maksamaan kisamaksujani luokkiin. Kisakansliassa kävi kova kuhina, kun kouluratsastajat halusivat maksaa osallistumismaksujansa. Liityin jonon perään ja hyräilin mielessäni ’kun joulu on, kun joulu on’. Sain maksettua itseni luokkiin ja lähdin purkamaan ruunaa trailerista.

Starri asteli ylväästi ulos kopista ja päästi komean hirnauksen pihalle päästyä. Naurahdin, ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti ylätallia, jonne meille oli varattu karsina. Isäni toi kaikki Starrin varusteet perässä. Talutin Starrin karsinaan ja jätin ruunan tutustumaan uuteen mestaan. Lähdin hakemaan toista kisahevostani, Lottoa, tarhasta (siitä tarina toisessa tarinaluokassa).

Starttaisin Starrilla ennen Lottoa, joten laitoin ruunan ensimmäisenä kuntoon. Sidoin ruunan kiinni karsinaan ja aloin harjaamaan sitä. ’Hän lahjat antaa ja lahjat saa’. Olin saanut äidiltäni joululahjaksi uuden kisatakin, joka komeili nyt päälläni. Olin siihen kamalan tyytyväinen. Sain harjattua Starrin nopeasti ja varustin sen. Lähdin taluttamaan ruunaa kohti kenttää, jossa tapahtuisi alkuverryttely. ’Mieli hellä’ oli minulla kun talutin tyytyväisenä ruunan kentälle ja kipusin sen selkään. Starri toimi tänään aivan mahtavasti ja sain verryteltyä sen hyvin. Teimme kaikkia perusjuttuja ravissa ja otin pätkät laukkoja. Kertasin vielä mielessäni kouluohjelmaani, ja pian kuulu kaiuttimista kuulutus:- ”Seuraavana vuorossa Veera ja Starfish”. Keräsin ohjat käsiini ja lähdimme ravaamaan kohti maneesia. ’Silmät riemusta hehkuvat’, lähdin suorittamaan helppo B-kouluohjelmaa.
Starri liikkui kun unelma maneesissa. Se totteli pienesti avut ja siirtyi juuri oikeissa kohdissa haluttuun tehtävään. Naamani loisti varmaan kuin naatalin aurinko, kun lopetimme radan. Kiitin Starria kunnon taputuksin ja rapsutuksin. Ruuna vähän heilutteli päätänsä ja pärskähti äänekkäästi. Löysäsin satulavyön ja kävimme tekemässä pienen kävelylenkin. Isäni heitti Starrin selkään ratsastusloimen. Käveltyämme laskeuduin selästä ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti tallia. Meillä olisi vuorossa vielä helppo A luokka sekä minun piti ratsastaa vielä toinen hoitohevosistani helppo B luokassa. Riisuin ruunalta varusteet, loimitin sen ja annoin sylillisen heiniä sille karsinaan.

Satuloin Starrin uudemman kerran ja lähdin verryttelemään ruunaa lumiselle kentälle. Lunta oli alkanut sataa vähän tiheämmin. Ruuna tuntui nyt vähän tahmakalta ja se luimisteli muille verryttelyssä oleville. Oli hankala saada se kuulolle. Tein samanlaiset verryttelyt kuin aikaisempaan luokkaan ja kävin tekemässä pienen kävelylenkin metsäpolulla. Starri säikähti takaisin tullessa haukkuvaa koiraa tallipihassa ja tämä pörinä jäi sitten kouluaitojen sisälle päälle. Ruuna oli pohkeentakana ja ei mennyt millään muotoon. No ensimmäinen helppoA luokan ohjelma minulta ikinä, joten pitää olla tyytyväinen, että edes muistin sen.
Harjasin Starrin perusteellisesti, ennekuin puin sille fleeceloimen ja kuljetussuojat kotimatkaa varten. Starri asteli tyyneesti traileriin ja viritin sille ison heinäverkon sinne. Tarkistin vielä, että kaikki tavarat on kyydissä ja startasimme kotimatkalle. Sylissäni lepäsi voittamamme satulahuopa ja ruusuke.


// Anteeksi epäaktiivisuuteni näiden tarinoiden arvostelujen suhteen. En vain ole kerennyt koneelle :/ 
Tällainen kisatarina toi kivasti vaihtelua. Kirjoitat monipuolisesti (ja siitä jaksan aina hoilatakin ). Saisit kuitenkin kuvailla hieman enemmän ja tarinat saisivat olla pikkaisen pidempiä. Saat tästä tarinasta 30v€
-Aava

Ostaisin Starrille:

- Sir Classic - jalustinhihna, ruskea/hopea, 21v€
- WEGA - jalustin, sininen, 165v€
- Cassiel - fleeceloimi ”Modern”, violetti, 37v€
- WEGA - toppaloimi ”Paris”, musta/violetti, 180v€
- Sir Classic - aachensuitset, mustat/hopea, 45v€
- Sir Classic - nahkaohjat punoksilla, musta/hopea, 23v€
- Bridleman - kolmipalakuolain, hopea, 18v€
- Cassiel - kouluhuopa lampaankarvalla, ruskea/valkoinen, 75v€
YHT. 564v€

viikon 53 liikutus

Aukaisin maneesin oven narahtaen. Pujahdin sisään ja sytytin valot palamaan. Riisuin tallitakkini ja asetin sen katsomon kaiteelle. Kaivoin taskustani ryppyisen paperilapun, johon olin piiränyt tämän päivän esteratamme. Ensiksi raahasin maneesin vasemmalle pitkälle sivulle neljä puomia, jotka jätin maapuomeiksi. Sitten lähdin roudaamaan estetolppia. Esteitä nousi maneesiin yhteensä 5kpl, ja tarkoituksena oli harjoitella vähän estelähestymisiä. Kävin vielä kerran vilkaisemassa, että esteet olivat hyvin ja lähdin hakemaan Lottoa tosi toimiin.

”Hei ukkoseni” , huikkasin Starrille ja pujahdin tarhaan portin välistä. Starri jatkoi heinäpaalilla syömistä, mutta pisti korvansa luimiin, kun kävelin sitä kohti. Starri koitti kääntää peppuansa minua kohti, mutta olin sitä nopeampi. Napsautin riimunnarun kiinni. ”Vai, että tällainen päivä tänään”, tokaisin ruunalle ja lähdin kohti porttia. Starri seurasi minua kuuliaisena. Aukaisin portin talutin Starrin ulos ja pyöräytin ruunan ympäri, että saisin portin suljettua. Lähdimme kohti tallia ja vein ruunan suoraan sen karsinaan. Sidoin sen tuttuun tapaan kiinni. Irrotin toppaloimesta ensiksi vatsaremmit, sitten jalka ja rullasin loimen sään kohdalle asti. Aukaisin sitten rintaremmit ja nappasin loimen kainalooni. Vein loimen kuivumaan sille tarkoitettuun tilaan ja kävin hakemassa Starrin harjapakin satulahuoneesta. Kaivoin pakista kumisuan ja kovanharjan. ”Hei ukkoseni, peppu pois tieltä”, tokaisin ruunalle ja tuuppasin sen pepusta. Starri oli kääntänyt peppunsa kohti karsinanovea. Vähän hitaasti ruuna reagoi, mutta kääntyi kumminkin. Harjasin ensiksi vasemman kyljen, ja sitten oikean. Starri seisoi silmät puoli ummessa karsinassa, mutta oli heti valmiina näyttämään hapantanaamaa, jos tarve vaati.

Vaihdoin kädessäni olevan harjan kaviokoukkuun. Tänään Starri jaksoi pitää jalkansa todella nätisti ilmassa. Kiitin sitä oikein kunnolla, kun olin saanut viimeisenkin jalan putsattua. Suljin harjapakin kannen ja lähdin hakemaan satulahuoneesta varusteita. Satulahuoneesta nappasin suojat kainalooni sekä satulan ja suitset. Lyllersin varustekasan kanssa Starrin karsinalle ja huikaisin helpotuksesta, kun sain laskettua tavara määrän käsistäni. Starri seurasi touhujani kummastuneena karsinastaan. ”Ainiin, kypärä” , huokaisin itsekseni. Lähdin hakemaan sitä. Sillä välin Starrin karsinan edustalle oli saapunut joku. ”Moi Veera”, Mintsu kääntyi, kun kuuli askeleeni selkänsä takaa. ”Sori, en heti tuunistanu sua”, sanoin nolona. ”Johtuu varmaan piposta, ja kun hiukset ei näy”, Mintsu naurahti. Olimme sopineet, että Mintsu tulisi nostamaan puomeja estetunnillemme, ja vähän kuvamaankin. ”Mä varustan Starrin loppuun, niin ollaan sitten valmiina”, juttelin. Nostin satulan Starrin selkään, ja kävin laskemassa satulavyön toiselta puolelta. Kiristin vyö. Liu-utin jännesuojan oikealle kohdalle ja kiristin remmit. Sitten vielä hivutussuojat takajalkoihin. Pyysin Mintsua ojentamaan suitset, sillä välin kun itse irrotin riimun. Kuolaimet oli tänään vaikea laittaa suuhun, mutta aikani kutiteltua Starrin suuta, kuolaimet pujahtivat omalle paikalleen. ”Että osaa olla välillä hankala”, marmatin Mintsulle. Kiristin remmit ja pujotin ohjat korvien yli. ”Noni, valmiina ollaan”, ilmoitin ja lähdimme matkaan.

Teimme alku lämmittelynä raviharjoituksia, ympyröitä ja ravimaapuomeja. Ensimmäisillä puomeilla mentiin vähään vinossa linjassa. Seuraavat menivät paljon paremmin, kun muistin pitää pohkeet kiinni. Otimme yhden lähestymisen pienelle pystyesteelle (kaikki esteet oli aluksi max. 40cm) ravissa. Starri innoistui silmin nähden, ja sain vähän rauhoitella sitä. Tämän jälkeen otin pienet pätkät laukkaa. Nostin pitkän sivun alussa ja hidastin raville pitkän sivun lopussa. Starrilla olisi selvästi ollut meno haluja enemmän, joten sain pidätellä sitä aikalailla. Sitten aloitimme itse työnteon. Ensimmäinen este oli K-H linjalla eli pitkänsivun keskellä. Tästä kaaroimme loivasti lyhyen sivun kautta M-K (kokorataleikkaa) linjalle, jossa oli heti kurvin jälkeen este. Esteen jälkeen hyvässä rytmissä pitkälle sivulle. Seuraava este oli F-M linjalla eli pitkän sivun keskellä. Tästä hyvässä rytmissä vähän yli puolen kentän (eli ravi/laukka lyhyt sivu + pitkäsivu). Käännös A-C linjalle eli pituushalkaisijalle, jossa n. 15-20m päässä este, tältä vaihtoehtoisesti loivasti vasemmalle tai oikealle, jossa kummassakin on este (esteet kokorataleikkojen alku päässä).

Keräsin ohjat kasaan ja pyysin Starrilta vauhdin lisäyksen laukka-apujen kautta. Ruuna nosti kauniisti laukan ja lähdimme suorittamaan ensimmäistä kierrosta. Katse eteen, pohkeen kiinni loppuun asti, hypyssä myötää, esteellä katse jo meno suuntaan. Nämä ajatukset pyörivät mielessäni, kun lähestyimme ensimmäistä estettä. Starri oli silminnähden innoissaan. Hyppy lähti kamalan kaukaa. Tarrauduin jaloillani Starrin vatsan ympäri ja koitin pitää itseni selässä. Esteen jälkeen tasapainoilin selässä, ja ihmeen kaupalla pysyin sielä. ”Veeraa, mitä siellä oikein tapahtui”, Mintsu juoksi hädissään luoksemme. Pysäytin Starrin, joka oli vähän hämmilään. Vastasin vähän hengästyneenä:- ”Olis pitäny pidättää ennen estettä, kun huomasin et sillä oli meno päällä”. Onneksi este ei ollut tuon isompi, mutta toisaalta nolotti aika lailla. 40cm este ja melkein heti tuli suistuminen satulasta. Keräsin ohjat, tein muutaman ympyrän ja nostin laukan uudestaan. Laukkasimme M-F pitkän sivun ja otimme uuden yrityksen esteille. Nyt sain pidettyä homman kasassa, ja pääsimme toiselle esteelle hyvin. Jatkoimme matkaa niin kuin olin suunnitellut. Tein käännöksen esteelle aivan liian aikaisin, ja jouduimme vähän kiemurtamaan. Esteen ylitys onnistui hyvin, kun se ei ollut kuin se 40cm korkea. Tämän jälkeen pituushalkaisija esteelle, ja sinne kääntäessä päätin että nyt hypätään viimeisenä sitten se oikean puolen este.

Ensimmäinen kierros meni ihan mallikkaasti. Otin vielä muutamaan kertaan koko viiden esteen radan. Mintsukin pääsi hommiin, kun puomit kolisivat muutamaan kertaan. Itse keskityin näillä mini esteillä siihen, että tulimme mahdollisimman suoralinjan esteille ja katse sinne minne olen menossa. Viimeiselle yritykselle pyysin, että Mintsu nostaa esteet 60cm. Siihen korkeuteen olisi tänään hyvä päättää. Nostin pyörivän laukan ja hyppäsimme ensimmäisen esteet. Sitten tapahtui joku oikosulku, koska en enää muistanut minne mennä. Olin jo menossa kokorataleikkaa linjan ohi, kun muistin että hei tonne oikealle me oltiin menossa. Starri kuunteli kiltisti äkkinäiset liikkeeni, ja lähestyimme estettä aivan liian vinosta kulmasta. Se siitä hyvästä lähestymisestä. Selvisimme kumminkin esteen yli. Minulta meni vähän tasapaino esteen jälkeen, korjasin sen ravin kautta, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Loppu rata meni sitten jo oikein mallikkaasti. ”Nyt saa luvan riittää”, tokaisin puoleksi itsekseni. Lähdimme tekemään loppu verryttelyä kevyessä ravissa.

”Pitäiskö mennä kävelee pihalle loppukäynnit”, kyselin Mintsun mielipidettä. Löysäsin satulavyön ja lähdimme kohti maneesin ovia. Mintsu aukaisi ovet meille, ja pujahdimme ulos sateeseen. Analysoimme tuntiani lenkin ajan. Kokonaisuuteen olin ihan tyytyväinen, ja Starri oli toiminut oikein kivasti. Muutama kohta jäi harmittamaan, ja kun Mintsu näytteli saamiansa kuvia joissa olin toilaillu, niin eihän sitä voinut kuin nauraa itselle. Harjoitusta, harjoitusta, niin ihan hyvä esteratsastaja minusta(kin) tulee. Saavuimme takaisin tallipihaan ja kiitin mintsua avusta. Hän lähti hakemaan Prinssiä harjattavaksi ja me suuntasimme Starrin kanssa tallille. Riisuin satulan ja suitset, ja jätin Starrin karsinaan. Vein varusteet paikoilleen, ja pesin tietysti kuolaimet. Nappasin Starrin hyllystä fleeceloimen. Karsinassa tein ruunalle pikaharjauksen, irrotin suojat jaloista ja tarkistin ettei kavioissa ollut mitään. Puin fleeceloimen ruunan selälle. Annoin Starrille kunnon rapsutukset ja ruuna meinasi antaa palkaksi näykkäisyn takapuoleen.

Sitten lähdin purkamaan ja siistimään jälkeni maneesissa. Starri oli tehnyt yhden lantakasan, joten kävin siistimässä sen ensimmäisenä. Sitten alkoi puomien roudaaminen paikoilleen ja viimeisenä estetolpat. Putsasin kädeti hiekasti ja vilkaisin vielä kerran, että maneesissa oli kaikki kunnossa. Suljin maneesin oven ja lähdin juoksemaan tallille. Tallissa menin heti ensimmäisenä hakemaan Starrin toppaloimea kuivumasta. Heitin loimen karsinanoven yli ja pujahdin karsinaan. Starri tuli kaivelemaan innoissaan taskujani, mutta tällä kertaa niistä ei löytynyt mitään. Riisuin fleeceloimen ja vaihdoin tilalle toppaloimen. Jätin fleeceloimen karsinan ovelle ja lähdin taluttamaan ruunaa takaisin tarhalle. Takaisin talliin tultaessa vein fleeceloimen kuivumaan, harjapakin ja suojat satulahuoneeseen.

// Hienosti kuvailit rataa ja muuta ratsastaessa, sekä käytit tarinassasi mukana Mintsua mistä hänkin luultavasti ilahtuu  Tarina oli sopivan pitkä, mutta hoitokohtia olisi voinut kuvailla hieman enemmän. 35v€


-Aava

Hei Aava!

Vaihtaisitko tiedoistani iäkseni 15-vuotta sekä ratsastustaitoihin 100cm & helppo A. On tullut käytyä nyt ahkerasti tunneille ja valmennuksissa, niin on taidot karttuneet.

Lisäksi vähän ostoksia Starrilla ja minulle:
- Cassiel - heijastinloimi, keltainen, 50v€
- Cassiel - lampaankarvaromaani, musta/valkoinen, 65v€
- WEGA - kouluhuopa ”Royal”, ruskea, 58v€
- Sir Classic - rintaremmimartingaali, musta/hopea, 49v€
- Cassiel - kouluhuopa ”Basic”, valkoinen, 20v€
- Cassiel - estehuopa ”Basic”, valkoinen, 20v€
- harjakampa, turkoosi, 1v€
- kahdenkäden hikiviila, 8v€
- harjauskivi, 4v€
- kaviorasvasuti ja purkki, violetti, 5v€
- pesusieni, violetti, 2v€
- kavioharja, violetti, 1v€
- kaviokoukku harjalla, turkoosi, 3v€
- Cassiel - korvahuppu ”Sweet”, vaaleansininen, 20v€
- Cool Rider - ratsastushousut ”Classy”, valkoinen, 65v€
YHT. 371v€

viikon 1 liikutus - maastoilu

Starri veti hirveää pukkilaukkaa tarhassa, kun lähestyin porttia. Katselin hetken huvittuneena ruuna menoa ja pujahdin sisälle tarhaan. Starri äkkäsi minut ja ravasi tarhan kauimmaiseen nurkkaan. Lähdin tarpomaan lumihangessa. Starri seistä nökötti paikoillaan ja antoi itsensä kiltisti kiinni, vaikka vetikin korvansa luimuun. Taputin ruunaa kaulalle ja lähdin taluttamaan sitä kohti porttia. Talutin Starrin suoraan karsinalle. Talli oli hiljainen näin iltapäivästä. Sidoin Starrin löyhästi ja riisuin siltä valkoisen toppaloimen. Kiikutin loimen kuivumaan ja kävin hakemassa Starrin harjapakin. Nappasin samalla kaapistani ostoskassin, sen sisällä oli uudet hoitovälineet mitä olin käynyt ostamassa ruunalle. Karsinalla tyhjensin pussin sisällön harjapakkiin. Nyt Starrilta löytyi kaikki tarvittavat harjat kaviokoukuista erikoisempiin harjauskiviin. Hyvä, että harjapakin kansi meni vielä kiinni. ;DD Nappasin käteeni kovanharjan sekä kumisuan ja aloin harjaamaan ruunan valkoista karvapeitettä pitkin vedoin. En pitänyt harjaamisessa kiirrettä, vaan halusin nauttia viimeisistä lomapäivistä, ennen koulun alkamista. Starrikin tuntui nauttivan pidemmästä harjaus tuokiosta, se lerputti alahuulta toinen takajalka koukussa. Harjauksen päätteeksi vähän rapsuttelin ruunaa ja sain palkinnoksi pienen näykkäisyn takinkulmasta. ”Kiitos vaan lurjus”, töksäytin ruunalle. Starri oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kävin vaihtamassa harjat kaviokoukkuun ja rupesin putsaamaan kavioita. Tarkistin samalla oliko kaikki hokit tallella.

Vein harjapakin paikoilleen ja otin kainalooni turkoosit fleecepintelit, patjat ja suitset. Starrin karsinalla ripustin suitset koukkuun ja lähdin pyörittämään pinteleitä paikoilleen. Starri vähän nosteli jalkojansa, joten jouduin ottamaan muutamassa jalassa pyöritykset useampaan kertaan. ”Oles nyt aloillasi”, harmistelin ruunalle, kun se taas kerran liikuskeli karsinassa ja otteeni irtosi pintelikääröstä. Sain lopulta pintelit käärittyä kaikkiin jalkoihin. Tarkistin vielä että jokainen oli napakasti jalassa, mutta ei liian kireällä. Sitten lähdin hakemaan satulahuoneesta vielä satulan, ratsastusloimen sekä itselleni lämmintä vaatetta. Raahauduin ison tavaramäärän kanssa karsinalle. Tiputin loimen tallilattialle ja kävin satuloimassa ruunan. Sitten asetin loimen Starrin selälle. Nappasin suitset koukusta ja irrotin ruunan riimun. Otin tukevan otteen Starrin päästä, ja ujutin kuolaimia suuhun. Ruunan suu pysyi visusti kiinni. ”Avaas nyt se”, maanittelin ja työnsin sormiani ruunan suuhun. Ori ravisteli päätänsä ja pisti korvansa luimuun. Hetken taisteltuamme Starri avasi suunsa ja sain suitset päähän. Kiristin kaikki remmit ja lähdin taluttamaan ruunaa tallipihalle. Kiristin pihassa satulavyön ja kapusin ruunan selkään. Kirpeä pakkassää kutitti poskillani, kun painoin kevyesti pohkeeni kiinni Starrin kylkiin. Lähdimme kohti Harhavaaraa.

Lumi oli kuorruttanut puut kauniiseen lumivaippaan. Nautin matkastani ja ihailin maisemia. Miten kaunista ulkona olikaan. Starri asteli tyyneesti lumihangessa. Ruunakin nautti selvästi maastoreissusta. Kiersimme Vaaran kupeessa ja lähestyimme Uvantoa. Joki solisi hiljalleen joissakin kohdissa, muuten sitä peitti paksu jääkerros. Saavuimme sillalle. Ruuna käveli sen yli reippaasti ja päätin ottaa pienen laukkapätkän autotiellä. Starri nosti laukan kuuliaisesti ja etenimme reippaasti hyvän pätkän. Oli niin ihana laukata lumisessa maastossa. Hiljensin ruunan käynnnille ja käännyimme ympäri. Otin takaisin päin ravia ja ravasimme sillalle asti, josta käännyimme taas metsään ja Vaaran kupeeseen. Tallustimme samaa reittiä takaisin käynnillä. Hengityksemme höyrysi pakkassäässä. Oli mukava ottaa välillä tämmöinen rauhallisempikin maastolenkki.

Saavuimme tallipihalle jossa laskeuduin Starrin selästä. Löysäsin satulavyön ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin. Tallissa purin ensiksi ratsastusloimen, sitten satula ja suitset. Jätin ruunan vapaaksi karsinaan ja kiikutin varustemäärän satulahuoneeseen. Riisuin itseltäni ulkoiluvaatteet kaappiini. Sitten pesin kuolaimet ja nappasin mukaani harjapakin sekä toppaloimen. Käärin fleecepintelit pois Starrin jaloista ja harjasin ruunan pikaisesti. Keräsin käsiini pintelit ja harjapakin. Kävin kiikuttamassa pintelit kuivumaan. Takaisin tullessa syötin Starrille porkkanan ja puin ruunalle toppaloimen. Lähdin taluttamaan Starria takaisin tarhoille. Kävin vielä putsaamassa Starrin karsinan, ennen kuin lähdin kotia.

// Kiva tarina! Joissain kohdissa kuvailit ihan kivasti, mutta silti olisit voinut kuvailla vähän enemmän esim. maisemia. Tarina olisi voinut olla myös hieman pidempi. Mutta maastolenkit tosiaan rauhoittavat mukavasti ja sellaisen jälkeen olisi mukava juoda vaikka kuppi kuumaa kaakaota  On ihanaa että hoitajat kirjoittavat tarinoita maastoretkistä (ja käyttävät Harhakankaan karttaa eli en tehnyt sitä ihan turhaan ). Rahaa ropisee lompakkoosi 25v€!


-Aava

Raahasin perässäni isoa joulukuustamme. Se oli alkanut tiputtaa niin paljon neulasia, joten olimme purkaneet sen tänään koristeista. Hevoset tulivat kummastelemaan touhujani tarhojen aidoille. Muutama pärskähti pelottavasti liikkuvalle kapistukselle. Avasin Starrin tarhan portin ja vedin kuusen sinne. Starri juoksi tarhan kauimmaiseen nurkkaan ja pörisi siellä yksinään. ”Tuu kattoo nyt mitä hyvää mä toin sulle”, naureskelin ruunan käytökselle. Kävin sulkemassa portin ja jäin odottelemaan, että ruuna tulisi tutustumaan kuuseen. Ruuna uteliaisuus voitti ja se lähestyi varovasti kuusta. Muutaman metrin ennen kuusta se pysähtyi ja venytti kaulaansa pitkälle eteenpäin. ”Taitaa tuoksua hyvältä”, tiedustelin ruunalta huvittuneena. Ruuna taisi olla samaa mieltä, koska se otti reippaat askeleet kuusen luo. Ensiksi se nuuhki sitä ja haukkasi sitten palasen kuusenlatvasta. Havu katosi pian orin suuhun. Sitten ruuna otti kunnon otteen kuusesta ja alkoi heiluttelemaan sitä. Näky oli koominen ja hauska. Starri leikki hetkisen kuusella, otti siitä uudemman kerran haukun ja jätti sitten kuusen siihen. No on siitä edes vähän viihykettä ruunalle, ajattelin ja lähdin kävelemään kohti tallia. Tänään olisi varusteiden puhdistus päivä.

Riisuin päällysvaatteeni tuolille satulahuoneessa ja kävin napsauttamassa radion päälle. Keräsin sitten kaikki pesuvälineet ja kävin hakemassa meksikolaisetsuitset ensiksi käsittelyyni. Irrotin myös samalla aachensuitsista kuolaimet ja tiputin kumpienkin suitsien kuolaimet lämpimään vesiämpäriin. Irrotin meksikolaisista kaikki osat ja lähdin putsaamaan niitä yksitellen. Työ kävi jouhevasti kuunnellessa musiikkia. Jätin suitsien remmit kuivumaan ja kävin hakemassa aachensuitset. Irrotin myös siitä kaikki osat erilliseen kasaan ja puhdistin kaikki remmit, joissa oli nahkaa. Kävin pesemässä käteni, kun olin saanut saippuoitua kaikki osat. Lopuksi vedin nahkaosat pyyhkeellä kuivaksi ja ryhdyin kasamaan suitsia. Suihkutin lopuksi nahanhoitoainetta ja kiinnitin kuolaimet kumpiikin suitsiin. Vein suitset omalle paikalleen ja siistin jälkeni. Vaihdoin satuloista vielä satulahuovat puhtaisiin ja kiikutin likaiset huovat likapyykkikoriin. Kävin napsauttamassa radion pois päältä ja sitten minun olikin aika lähteä jo kotia kohti. Kävin vielä kurkkaamassa Starria tarhalla, ja siellähän ruuna oli mussuttamassa joulukuusta. Aika paljon harvemmaksi se oli näyttänyt käyvän. Hyvä vaan, että maistui ruunalle.