Odotin innolla ensimmäistä kunnon tapaamista uuden hoitohevoseni kanssa. Starri, ajattelin mielessäni. Ruunalla oli Jarhavaarassa pahan pojan maine, mutta oli ihastunut tuohon kimoon lähes valkoiseen hevoseen, kun eräänä päivänä käynyt muuten vain pyörähtämässä Harhavaaran Ratsutilalla. Ruuna oli ravaillu ylväästi pitkin tarhaa ja hirnunut kimakasti. Se oli ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt minulla olikin sitten musta että valkoinen hoitohevonen, hyvis ja pahis. ;DD
Vilkutin isälleni heipat, kun tämä kaartoi pois parkkipaikalta. Asettelin reppuni paremmin selkään ja lähdin tallustamaan kohti tallia. Tallissa oli aivan hiljaista, ja kävin viemässä reppuni satulahuoneeseen. Nappasin satulahuoneen koukusta riimunnarun ja toivoin, että Starrilla olisi riimu päässä. Lähdin tallista kohti tarhoja. Hevoset olivat syömässä päiväheiniänsä. Suuntasin kulkuni suoraa Starrin tarhalle. Ruuna äkkäsi minut tarhanportilla ja pisti heti korvansa luimuu. Aukaisin portin ja kävelin määrätietoisesti ruunan luokse. Starri hämmentyi tästä, kun en pelästynykkään sitä vaikka olin aivan uusi. Napsautin narun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti tallia. Jätin Starrin käytävälle, koska en vielä halunnut saada hampaista muistoa itseeni. Sitten kun luottamus alkaisi pelamaan alkaisin hoitamaan ruunaa karsinassa. Sidoin Starrin kummaltakin puolen kiinni ja kävin hakemassa ruunan harjat.
Palasin pian harjapakin kanssa ja kaivoin sieltä pölyharjan sekä kumisuan. Aloin harjaamaan ruunaa pitkin vedoin. Starri koitti esittää hapantanaamaa ja nosteli takajalkoja pelotteluksi. En välittänyt ruunan touhuista,mutta pidin sitä kokoajan visusti silmällä, jos se päättäisi pyörähtää yhtäkkiä poikittain käytävälle tai vastaavaa. Ruuna onneksi tyytyi vain hampaiden narskutteluun ja jalan nostoo, joka harveni vähän väliä. Pian ruuna huomasi, ettei minusta saisi mitään irti ja että se joutui tyytymään kohtaloonsa harjattavana. Siirryin harjaamaan toista puolta. Sitten olikin vuorossa kaviot. Etukavioita nostaessa ruuna tökki minua turvallaan, mutta piti suunsa kiinni (onneksi). Takajalat pysyivät huonosti ylhäällä, mutta onneksi olin tottunut toisen hoitohevoseni kanssa vaikeaan kavioiden putsaamiseen. Sipaisin Starrin päätä vielä lopuksi pääharjalla, mistä ruuna ei tykännyt. Ruuna nyki päätänsä ylös, ja minä puolestaan riimunnarusta alas. "No anti olla, ens kerralla sitten", jupisin yksikseni kun pään harjaaminen ei oikein luonnistunut. Kävin viemässä harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin mukaani Starrin suitset.
"Nyt sitten kuules ukkoseni suitset päähän" , pälätin ruunalle. Aukaisin riimusta turparemmin, ja pidin ruunan päätä oikeassa kädessäni. Kuolaimet eivät meinanneet mennä millään suuhun, sain vaikka kuinka pitkälle työntää sormen suuhun (jonka muuten uskalsin tehdä
), ennenkuin kuolaimet livahti suuhun. Kiinnitin nopeasti remmit. Asetin itselleni kypärän päähän, irrotin riimun Starrin kaulalta ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti tallinovia. Olin päättänyt tehdä pienimuotoisen maastakäsittely tehtävän. Starri luimisteli vierelläni, mutta asteli reippaasti eteenpäin. Jäimme tallipihalle, jossa taluttelin ruunaa käynnissä ja tein pysähdyksiä. Teimme myös peruutusharjoituksia, mitkä olivat tänään vaikeita. Starri muuttui vähän levottomaksi, kun ei ymmärtänyt peruutus käskyjäni. pyörimme pihassa n. 10 minuuttia ja sitten kiitin Starria ja suuntasimme kulkumme takaisin sisälle. Jätin ruunan taas käytävälle. Pujotin riimun sen kaulalle, otin suitset pois ja kiinnitin turpahihnan riimusta. Kävin pesemässä kuolaimet satulahuoneessa ja lähdin viemään Starria takaisin tarhaan.
Ruuna ampaisi matkoihinsa, kun päästin riimusta irti. Yksi pukki lensi meitä kohti myös. Starri taisi sanoa:- " Tällänen mä sit oon , varo vaan". Naureskelin sille ja lähdin siistimään jälkeni tallikäytävältä.
t.Veera
Pääsivu 
Sorry, mä en osaa käyttää tätä foorumia sitten ollenkaan. :S
Ensikerralla avaat sitten Starrina päiväkirjan ja sitten painat Postreply. Saat tästä tarinasta 20v€!