Kello löi yhdeksän illalla ja viimeiset tuntilaiset taluttivat hevosensa maneesista. Nappasin Ruusun eräältä ratsastajalta tunnin jälkeen ja kapusin itse selkään. Kaikki muut tallilla tekivät jo lähtöään.
Puristin kevyesti pohkeillani ja tamma lähti liikkeelle. Keräsin ohjat ja aloin pysähtelemään ja harjoittamaan muutenkin siirtymisiä. Pakkanen paukkui nurkissa kun tamma asteli keveästi maneesin halki. Siirsin Ruusun letkeään raviin ja annoin sen venyttää eteenalas. Hevonen alkoi pärskiä rentoutumisen merkiksi. Pian keräsin ohjat jälleen kunnolla käteeni ja aloin vuorostaan koota Ruusua. Ei mennyt kuin hetki ja suomenratsuni liikkuikin jo peräänannossa. Tein lävistäjän jolle otin lisättyä ravia. Ruusu oikein liiteli ja yksi askel tuntui kestävän ikuisuuden. Maneesin seinä alkoi lähestyä ja otin hevosta kiinni. Ruusu kuunteli jokaista pientäkin apuani.
Nostin laukan pääty-ympyrälle. Laukka ei alkuun oikein pyörinyt joten otin tätä pidäte - myötäys - pohje sarjaa minkä tärkeydestä hevosta kootessa yleensä jauhan oppilaillenikin. Se tosiaan auttoi ja Ruusu kasasi itsensä allani. Se alkoi hieman puuskuttaa joten annoin sen kävellä hetken pitkällä ohjalla. Siltikin tamma käveli todella reippaasti.
Kierroksen käveltyäni kokosin jälleen kerran ohjat ja vaihdoin täyskaarrolla suunnan. Nostin taas laukan. Silloin maneesin nurkassa paukahti ja Ruusu lähti kuin tykin suusta pukkilaukkaan. Se astui kuitenkin kummallisesti ristiin ja kaaduimme maneesin hiekkaan. Onneksi laskeutuminen oli pehmeä. Ruusu nousi heti ylös ja minä samoin vaikka säikähdinkin vähän. Ei sentään sattunut kehenkään.
Nousin uudelleen selkään ja kävelin pelottavan kohdan ohi asettaen sisälle ja taputtamalla ulkopuolen kädellä. Sitten nostin uudestaan laukan. Ruusu terästäytyi ja laukkasi jälleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ratsastin vielä loppuverryttelyt ja lähdin taluttamaan Ruusua kohti tallia.
Tarkistin Ruusun vielä läpikotaisesti viedessäni sille heiniä. Mitään ei onneksi löytynyt. Suljin tallin ovet ja kävelin autolleni. Kaasutin pihasta kun kello läheni jo yhtätoista.
// Tällainen pikatarina tästä minun ja Ruusun pikku "onnettomuudesta"