Virtuaalisen Harhavaaran ratsastuskoulun foorumi.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Tomun päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Aava
Ylläpito
Ylläpito
avatar

Viestien lukumäärä : 39
Join date : 07.07.2015

ViestiAihe: Tomun päiväkirja   Ti Heinä 07, 2015 8:42 pm

o. Totohumu
Suomenhevonen
Synt. 30.12.2014

Tomu on mukavaluontoinen ori. Se on oriksi todella rauhallinen, eikä yleensä tee mitään temppuja tai muuta ylimääräistä. Varsinkaan kun hoitaja on lapsi. Tomu on rauhallinen ja antaa aina hoitaa itsensä nätisti tilanteesta riippumatta. Yleensä se jopa sulkee silmänsä ja voi nojata seinäänkin. Tomu voi vaikuttaa vaikuttaa laiskalta, mutta todellisuudessa se on herkkä ja omalla moottorilla toimiva kouluratsu. Vaikka Tomu onkin kiltti, sille pitää kertoa heti aluksi kuka päättää ja mitä. Muuten Tomu voi ottaa ohjat omiin käsiinsä. Välillä näkee kuinka Tomu seisoo keskellä tallipihaa, mutta ei suostu tulemaan sisään. Samantyylisiä tapauksia voi olla ratsastaessa jos Tomu luulee olevansa johtaja. Kun Tomu luottaa johonkuhun ja pitää tätä johtajanaan tekee se mitä vaan, juoksee vaikka maailman ääriin. Tallin "lauman" johtajaori.

Ratsastaa Tomu on todella herkkä, sen liikkeissä voi olla välillä hieman vaikea istua, mutta kun oikeasta rytmistä saa kiinni helpottuu ratsastus huomattavasti. Tomu on herkkä istunnalle ja kulkee omalla moottorilla. Tomu ei esimerkiksi käänny pelkästään ohjista kiskomalla vaan sitä pitää kääntää istunnalla, eli kääntymällä itse. Sama juttu kaikkien muidenkin apujen kanssa. Jos osaa ratsastaa Tomua, osaa ratsastaa ketä tahansa muutakin hevosta. Esteitä Tomu hyppää mielellän, se ei turhia kaasuttele vaan puksuttaa kuin juna jokaisen eteen työnnetyn esteen yli. Tomu on hyvä opetushevonen esteillä ja monet hieman aremmat hyppääjät ovat saaneet itseluottamusta Tomun selässä. Maastossa Tomu on rauhallinen, eikä turhista hötkyile. Tomu onkin yleensä vetohevosena.

Tutustu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://harhavaaran.suntuubi.com
victoriaa

avatar

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 30.10.2015

ViestiAihe: Vs: Tomun päiväkirja   Pe Marras 06, 2015 1:21 pm

Uusi tuttavuus

Takanani oli erittäin raskas koulupäivä... Esitelmän pitoa, ihmisen hermostojen nimittämistä sekä kolme puuduttavaa kemian tuntia olivat imeneet minusta kaikki vähäisimmätkin voimat. Olin kuitenkin mennyt lupaamaan Aavalle, että menisin koulun jälkeen katsomaan mahdollista uutta hoitohevostani. Kyseessä oli suomenpienhevonen Totohumu, josta olin nähnyt ilmoituksen netissä. Hevonen asui Harhavaaran ratsastuskoululla, jonne ei ollut pitkä matka asunnoltani, vain noin kymmenisen minuuttia. Siitä onkin kulunut jo miltein puoli vuotta, kun viimeksi olin hevosen selässä ollut. Silloin treenasin erästä vaikeaa suomenhevosoria, jonka kanssa omistaja ei kunnolla pärjännyt. Omista hevosistani jouduin luopumaan jo hieman yli vuosi sitten, koska aloitin opintoni eikä aikani taikka rahani enää mitenkään riittänyt hevosten ylläpitämiseen. Nyt oli kiinnostukseni hevosteluun kuitenkin taas syttynyt ja kivan oloinen hevonen sattui tulemaan vastaan, joten mikäs siinä! Käynnistin autoni opiston parkkipaikalla ja käännyin tielle, josta lähdin ajamaan kohti Harhavaaraa. Käynnistin navigaattorin, johon olin jo aamulla asettanut Harhavaaran osoitteen...

Ajettuani noin kahdeksan minuuttia käännyin teille, joka kulki metsien sekä laitumien välissä. Ajettuani hetken, näin edessäni ison kyltin Harhavaaran ratsutila. Kurvasin tallipihalle ja onnistuin parkkeeraamaan autoni parin muun auton viereen. Tallipihalla oli tarhoja, maneesi, kenttä sekä vaaleansininen talli. En nähnyt ketään, joten sammutin autoni ja lähdin kävelemään tallia kohti. Minulla oli edelleen kouluvaatteeni päällä ja korkokengät minulla oli edelleen jalassa. Myönnettäköön etteivät ne ole ihan ne parhaimmat kengät tallille. Kävisin kyllä vaihtamassa vaatteeni heti, kun tavoittaisin jonkun tallin työntekijän ilmoittaakseni tulostani. Kävelin tallipihan läpi talliin, jonka ovet sattuivat olemaan auki. Talli oli sisältä siisti sekä uudehko. Ei kuitenkaan mikään vastarakennettu, mutta tältä vuosituhannelta kuitenkin. Kävelin peremmälle ja näin tallin päädyssä naisen siivoamassa karsinoita. Kävelin lähemmäksi ja moikkasin naiselle. Tämä kääntyi minua kohti ja nyökkäsi hymyillen.
"Olen Victoria ja minun oli tarkoitus tulla tutustumaan tänään Tomuun", kerroin.
"Hei! Odottelinkin jo sinua. Halusin näyttää sinulle hieman paikkoja ennen kuin lähden kotiin", nainen sanoi, "Ainiin! Melkein unohdin... Olen Aava." Tyydyin vain nyökkäämään, koska en keksinyt mitään sanottavaa.
"Tulehan niin esittelen sinulle hieman paikkoja", Aava sanoi ja lähti kävelemään tallikäytävää pitkin jätettyään ensin talikon kottikärryihin. Hän johdatti minut satulahuoneeseen, jossa oli runsaasti kaappeja takaseinällä. Kaapit pistivät heti silmään, kun astuimme satulahuoneeseen.
"Tässä ovat hoitajien kaapit. Jokaiselle omansa ja saatoitkin jo huomata, että aivan oikeassa reunassa olevan kaapin ovessa lukee nimesi. Mikäli haluat alkaa hoitamaan Tomua voit säilyttää kaapissa omia tavaroitasi. Annan sinulle avaimen nyt jo, koska en todennäköisesti ehdi tulemaan takaisin ennen kuin lähdet. Mikäli et ala hoitamaan Tomua jätäthän avaimen kaappisi alle, josta otan sen sitten itselleni", Aava selosti. Nyökkäsin taas ja otin avaimen vastaan. Aava näytti minulle vielä hevosten varusteiden paikat, jonka jälkeen hän johdatti minut rehuvarastoon. Siellä oli jokaiselle hevoselle oma hylly, jossa säilytettiin tämän ruokia. Ruokintaohjeet löytyivät hevosten omilta hyllyiltä. Tomu söi kauraa, melassia sekä kivennäisiä ja vitamiinisekoitusta. Ohjeissa luki myös ruokinta-ajat sekä heinämäärä. Aava kertoi, että yleensä hoitajien tehtävänä on vain laittaa hoitohevosten ruoat valmiiksi astiaan, josta ilta- tai aamutallin tekijä antaa ne sitten hevoselle. Seuraavaksi menimme tarhoille. Aava esitteli minulle hevoset ja vei minut Tomun luokse. Tomu oli ylväs rautias suomenpienhevonen, kokoa ei orilla ollut kuin vajaat 145cm. Aava sanoi, että Tomu hyppää ratana 110cm ja koulua menee VaA asti. Ratsastaessa ori on kuulemma oikein kuuliainen, mutta herkkä. Juuri sopiva hevonen minulle! Kuuntelin Aavan lyhyen selostuksen tallin säännöistä ja hoitajan tehtävistä. Tomu ei tänään menisi tunneille, joten saan liikuttaa sen itse valitsemallani tavalla. Sanoin, että tarkoituksenani olisi tuuppailla kentällä. Lupauduin vielä kirjoittamaan lyhyen selostuksen ratsastuksestani kaappini päällä olevaan vihkoon. Sitten Aava jo lähtikin ja jäin tallille yksin. Alkajaisiksi kävelin autolleni, josta kannoin kaikki ratsastus- sekä tallivarusteet omaan kaappiini. Olin jo nyt päättänyt, että jäisin Tomun hoitajaksi. Talli vaikutti mukavalta, eikä Aavassakaan ollut mitään vikaa. Harhavaara oli juuri sopiva paikka minulle. Saisin rauhassa touhuta hevosten kanssa ilman minkäänlaisia suoriutumispaineita tai tavoitteita. Minulla oli kuitenkin pieni kutina siitä, että saattaisin joskus haluta kilpailla Tomulla, mutta se ei kuitenkaan ollut vielä lähelläkään ajankohtaista.

Avasin kaappini avaimella, jonka Aava oli minulle antanut. Kaapin ovessa oli naulakko ja itse kaapin sisällä hyllyjä, joille voisin asettaa tavarani. Aivan alimmalle hyllylle laitoin ratsastussaappaani sekä tallitennarini, kypärätelineeseen kypäräni ja kaiken muun laitoin toisiksi alimmalle hyllylle. Minulle jäi vielä kolme vapaata hyllyä, jotka voisin täyttää Tomun tavaroilla, mikäli innostuisin ostamaa tällä satulahuopia ja muuta sellaista. Otin ratsastusvaatteeni ja kävin vaihtamassa ne ylleni. Minulla oli edelleen käytössäni QHP:n tummansiniset kokopaikkaiset ratsastushousut, jotka olin ostanut monia vuosia sitten. Ratsastaa aioin tummansinisellä softselltakilla, koska ulkona ei ollut niinkään kylmä, mutta ei myöskään lämmintä. Kannoin kypäräni sekä saappaani Tomun karsinan eteen, jonka jälkeen lähdin hakemaan oria sisälle. Hevosilla oli ilmeisesti riimut sekä riimunnarut tarhojen porttien luona, josta ne oli aina helppo ottaa. Kävelin Tomun tarhalle ja menin tarhaan. Minulla on tapana ottaa hevonen ensin kiinni, jonka jälkeen vasta avata portti. Muista ihmisistä en tiedä, mutta itse näen sen paljon turvallisempana ratkaisuna sekä itseni, että hevosen kannalta. Tomu katseli minua aivan tarhan perältä, mutta ei tullut vastaan. Kävelin orin luokse. Annoin orin aluksi haistella itseäni. Tomun silmissä oli hieman epäilevä katse, mutta se kuitenkin antoi minun laittaa riimun päähänsä. Lähdin taluttamaan Tomua portille. Ori käveli nätisti vierelläni. En voinut olla hymyilemättä, koska tämä ori oli aivan liian kiltti verrattuna omiin entisiin suomenhevosoreihini. Molemmat hyppivät pystyyn vähän väliä, yrittivät riistäytyä käsistä, eikä nätisti käveleminen tullut kuuloonkaan. Kun avasin ja suljin porttia, Tomu seisoi kiltisti vierelläni eikä yrittänyt mitään temppuja. Talutin orin talliin ja päästin sen karsinaan siksi aikaa, kun hain Tomun varusteet sekä harjat. Orilla oli mustat suojat, satula sekä suitset. Harjat olivat jokainen erivärisiä ja satulahuopa oli inhottava tummanvihreä. Ensitöikseni ostan Tomulle uudet harjat sekä pari kivan väristä satulahuopaa.

Sidoin Tomun varmuuden vuoksi karsinan kalteriin kiinni. Jätin narun kuitenkin löysäksi, jotta ori saisi liikkua vapaammin. Sidoin Tomun kiinni, koska en tuntenut oria vielä kunnolla enkä halunnut heti ensimmäisellä hoitokerralla pistää minkäänlaista showta pystyyn. Aloitin harjaamalla Tomun pölyharjalla, jotta saisin päälimmäiset liat pois hevosen turkista. Ori oli selvästikin piehtaroinut ulkona ollessaan, jonka takia minulla olikin paljon harjattavaa. Harjasin loput liat pois kovemmalla harjalla, jonka jälkeen harjasin Tomun pään. Hoitaessa Tomu oli rento ja miltein nukkui samalla, kun harjasin sitä. Harjaamisessa kuluikin hyvä tovi. Kuivunutta mutaa ei ollut nimittäin niin kauhean helppoa saada hevosen turkista lähtemään. Harjaamisen jälkeen putsasin orin kaviot. Tomu nosti kiltisti kavionsa eikä vastustellut ollenkaan. Täytyy myöntää, että Tomu on hoidettaessa yksi kilteimmistä oreista, joiden kanssa olen koskaan ollut tekemisissä. Kaikki näytti Tomun mielestä olevan ihan okei, eikä tarvinnut kiukutella ollenkaan. Laitoin suojat orin jalkoihin, satulan selkään ja suitset päähän, jonka jälkeen poni olikin jo valmis. Varustaminenkin sujui täysin ongelmitta. Laitoin vielä itselleni saappaat jalkaa, kypärän päähän sekä hanskat käteen, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Tomua kentälle.

Harhavaaran kenttä oli iso ja sillä olisi paljon tilaa tuuppailla sekä rakennella vähän vaikeampiakin esteratoja. Kello alkoi lähestyä neljää, joten näin parhaaksi sytyttää kentän valot, jotta näkee paremmin eteenpäin. Suljin kentän portit ja talutin Tomun kentän keskelle. Ori oli ihan rauhallisesti eikä näyttänyt yhtään sählältä taikka säikyltä. Kiristin hieman satulavyötä sekä pidensin jalustinhihnoja muutamalla reiällä. Tällaisissa tilanteissa arvostan sitä, että olen suhteellisen lyhyt. Voin koko ikäni mennä isommilla poneilla ilman minkäänlaista ongelmaa pituuteni taikka painoni suhteen. Nousin Tomun selkään, tarkastin satulavyön kireyden ja annoin istunnallani merkin Tomulle lähteä kävelemään. Tomun käynti tuntui jotenkin pieneltä sekä hieman tikittävältä. Ori ei siis astunut takajaloillaan alle vielä ollenkaan. Käänsin istunnallani Tomun voltille. Orin kääntyessä tunsin selvästi, että poni oli kyljistään jäykkä. Tekemistä minulla siis olisi täksikin ratsastuskerraksi. Kun oltiin kävelty viisi kierrosta kenttää ympäri, keräsin ohjat käteen ja aloiteltiin ympyröillä sekä isommilla volteilla. Pidin käteni hiljaa ja pyrin käyttämään mahdollisimman paljon istuntaa. Tomu toimi pelkällä istunnalla oikein hyvin, eikä minun tarvinnut juurikaan käyttää jalkaa, paitsi silloin, kun yritin taivuttaa Tomua sisäjalkani ympärille. Käynnissä huomasin, että Tomu lähti helposti viemään lapojaan ulos, eikä tahtonut mitenkään tuoda etuosaansa sisälle. Lähdin aluksi ratkomaan tätä ongelmaa tekemällä monta volttia pitkille sivuille ja volttien väliin pienen pätkän avotaivutusta. Poni oli alussa todella jäykkä, eikä meinannut sitten mitenkään siirtää etuosaansa sisälle. Monta toistoa sain tehdä, ennen kuin Tomu alkoi antaa kyljistään periksi. Tein samaa tehtävää molempiin suuntiin niin kauan, että taivutukset alkoivat sujua. Näin alussa en lähtenyt pyytämään Tomua muotoon, kunhan takaosat liikkuivat alle kunnolla. Kun taivutukset alkoivat sujua, otin kevyessä ravissa voltteja sekä ympyröitä. Raviin siirtyessäni olin aluksi hieman hukassa. Olihan siitä jo miltein puoli vuotta, kun olin viimeksi hevosen selässä käynyt. Pienen totuttelun jälkeen kevytravikin alkoi jotenkin sujua. Tomu oli selvästi parempi kyljistään avotaivutuksien jälkeen. Teimme muutamia avotaivutus pätkiä myös ravissa. Ravitaivutuksissa Tomu lähti nojaamaan sisäpohkeelle, jota oli erittäin vaikea korjata. Tein voltteja taivutusten väliin ja työstin taivutuksia juuri niin kauan, kunnes ne alkoivat sujua. Välillä otin mukaan käyntiin siirtymisiä sekä ravilisäyksiä. Mitä paremmin Tomu alkoi liikkua takaa eteenpäin sitä paremmin se alkoi myös hakeutua edestä alas. Runsaan taivuttelun jälkeen suunnittelin meille muutaman tehtävän, joita tulisimme peräkkäin. Tarkoituksena oli saada Tomu nopeammaksi sekä tasaisemmaksi. Aloitimme tulemalla raviväistöä keskihalkaisijalta uralle. Poni väisti oikein mallikkaasti, mutta eteni hieman liian reippaasti. Kokosin liikettä istunnallani samalla, kun hidastin. Tomu otti pyynnöt vastaan ja kokosi käyntiään sekä otti askelia hieman hitaampaan tahtiin. Väistön jälkeen ravattiin kulma ja keskellä lyhyttä sivua laukannosto. Siirsin nostossa sisäpohjetta hieman taaemmaksi ja pyöräytin lonkkaani, jolloin Tomu nosti laukan. Ponin laukka oli tasaista ja erittäin hyvin pyörivää. Tein päätyyn ympyrän kaksi kertaa. Ympyrän aikana kokosin Tomun takaa eteen ja ratsastin muodon alemmas. Ympyröiden jälkeen ratsastin keskihalkaisijalle ja tein laukanvaihdon keskelle halkaisijaa. Poni ymmärsi vaihtavan avun ja vaihtoi laukan. Vaihdon jälkeen ori kuitenkin ryöstäytyi miltein lisättyyn laukkaan. Naurahdin ja lähdin jälleen kokoamaan liikettä takaa eteen samalla hidastaen laukan taas normaaliksi. Lyhyen sivun keskellä raviin siirtyminen ja toiselle pituushalkaisijalle lisätyssä ravissa. Halkaisijan jälkeen kokosin jälleen ravin. Otin Tomun käyntiin, annoin pitkät ohjat ja vaihdoin suuntaa. Tein saman tehtävän toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen loppuverryttelyn Tomun eteen ja alas. Tomu oli oikein mukava ja tasainen ratsastaa, kunhan muisti käyttää lähinnä istuntaa kääntäessä sekä siirtymisissä. Koottu ravi oli vielä hieman vetelää, mutta eiköhän se siitä sitten ajan kanssa korjaannu. Ori on kyllä oikein oiva ratsastaessa, enkä malta odottaa, että pääsen hyppäämään pitkästä aikaa.

Ratsastamisen jälkeen vein Tomun takaisin talliin. Tällä kertaa en sitonut oria kiinni harjatessani, koska en enää nähnyt sille mitään tarvetta. Tomu seisoi nätisti ja antoi minun ottaa varusteet pois sekä harjata itsensä hyvin. Ori oli hikoillut jonkin verran, joten laitoin Tomulle fleeceloimen päälle. Annoin orille vielä porkkanan, jonka jälkeen lähdin palauttamaan varusteita oikeille paikoille ja hoitamaan loput päivän askareistani. Putsasin suojat, pesin kuolaimet ja palautin Tomun varusteet omille paikoilleen. Kun menin satulahuoneeseen, siellä oli pari tyttöä, joita tervehdin ohi kulkiessani. Kävin tekemässä Tomulle ilta- sekä aamuruoat valmiiksi, jonka jälkeen kävin vielä vaihtamassa vaatteeni ja kirjoittamaan vihkoon muutaman sanan päivän ratsastuksesta. Lukitsin kaappini ja lähdin ajamaan kotia kohti. Minua odotti iso kasa läksyjä sekä pänttäämistä kotona, joten en ehtinyt jäämään tallille enää pidemmäksi aikaa.


// Tarina ensimmäisestä päivästä Harhavaarassa ja ensimmäisestä ratsastuksesta Tomun kanssa Wink

/// Mahtava tarina! Sopivan pitkä ja kuvailit hyvin loppuun saakka Smile Osasit kuvailla hienosti Tomun luonnetta ja saat tästä tarinasta 40v€. Anteeksi kun vastaan näin myöhään mutta on ollut hieman ongelmia netin kanssa sekä koulu ja kaverit, sekä tietty oikeat hevoset ovat vieneet niin paljon aikaa että en ole koneella kerennyt käväisemäänkään.

-Aava
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
victoriaa

avatar

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 30.10.2015

ViestiAihe: Vs: Tomun päiväkirja   Su Joulu 20, 2015 9:45 pm

Wishmaster ~ Kohta on joulu

Oli kylmä talvinen lauantaiaamu ja juuri sopiva sää koko päivän viettämiseen tallilla. Koulu oli tältä vuodelta ohi, joten tiedossa oli noin kahden viikon loma, jonka aikana minulla olisi runsaasti aikaa puuhailla Harhavaarassa hoitohevoseni Tomun kanssa. Minulla oli kyllä yksi sairaalan päivystyspäivä tiedossa lomani aikana, mutta se ei ollut iso juttu. Ajelin kaikessa rauhassa kohti Harhavaaraa ylittäen Uvannoksi kutsutun joen, joka ei pakkasesta huolimatta ollut vielä jäätynyt. Tie oli kuitenkin todella liukas, koska asfalttia peitti musta jää. Hyvä puoli pakkasessa oli se, että esilumi oli vihdoinkin satanut maahan. Lumettoman marraskuun jälkeen oli ihanaa saada lunta, joka toi hieman valoa Suomen talven pimeyteen.

Kaarroin Harhavaaran pihaan ja pysäköin autoni parkkipaikan reunaan. Parkkipaikalla ei näin aamulla ollut kuin yksi auto ja kauempana oli yksi yksinäinen polkupyörä nojaamassa tallin seinään. Aamu oli ihanan rauhallinen ja ajattelin, että voisin tänään joko hypätä tai lähteä maastoon riippuen ihan siitä, mitä ohjelmaa Harhavaarassa tänään on. Ratsastin nimittäin mieluummin yksin, koska en tykännyt yhtään siitä, että ihmiset katsoivat, kun ratsastan. Kevyt maastolenkki kuulostaisi kyllä houkuttelevalta, koska sääkin oli tänään todella kiva ja saattaisin mahdollisesti saada jonkun ottamaan minusta ja Tomusta muutaman kuvan kamerallani, jota säilytän autossa ihan varmuuden vuoksi. Nappasin kamerani autoni takapenkiltä, jonka jälkeen lukitsin ovet ja suuntasin kohti tallitupaa, jossa kaappini sijaitsi. Säilytin kaapissani ratsastusvarusteitani sekä Tomun porkkanoita, joita orille aina silloin tällöin annoin.

Tallituvassa törmäsin Veeraan, joka oli Starrin hoitaja. "Moi Veera!" huikkasin tytölle. Tämä kääntyi katsomaan minua ja moikkasi takaisin. "Olisko sulla tänää aikaa ottaa muuta kuva musta ja Tomusta, kun kerrankin on lunta?" kysäisin reippaasti. "Kyllähän mä voisin... Oon kuitenkin koko päivän tallilla niin tuu vaan ettimään mut sitten, kun kuvia haluat ottaa", Veera vastasi iloisena. Nyökkäsin ja suuntasin kaapilleni. Kävin vaihtamassa ratsastushousut jalkaani, jonka jälkeen lähdin tallia kohden ratsastusvarusteet toisessa kädessä ja porkkanat sekä kamera toisessa. Kello oli vasta hieman yli yksitoista, joten minulla olisi tänään runsaasti aikaa puhdistaa myös orin varusteet ratsastamisen lisäksi. Päätin tässä kohdassa, että lähtisin Tomun kanssa rennolle maastolenkille ilman satulaa, koska itselläni ei ollut minkäänlaista kiinnostusta tuuppailla kunnolla. Voisin nyt puhdistaa varusteetkin ennen ratsastusta, joka oli vain plussaa.

Vein tavarani Tomun karsinan eteen odottamaan. Otin Tomun karsinan ovessa olevasta koukusta orin riimun sekä riimunnarun ja suuntasin kulkuni kohti satulahuonetta. Kävin hakemassa Tomun satulan sekä suitset ja harjapakin, jossa myös orin suojat olivat. Kuljetin kaiken vaivalloisesti satulahuoneen toiseen päätyyn. Asetin satulan jakkaran päälle ja kaiken muun lattialle tuolin viereen. Nyt olisi vuorossa varusteiden perusteellinen peseminen sekä nahkavarusteiden rasvaaminen. Kerrankin minulta löytyi ylimääräistä energiaa myös varusteiden hoitoon, koska se tahtoi yleensä olla sellainen asia, jota en juurikaan tehnyt. Kävin vielä hakemaan kaksi ämpärillistä kuumaa vettä, satulasaippuan ja -rasvan sekä muutaman pyyhkeen. Istahdin satulahuoneen perällä olevaan tuoliin ja aloitin varusteiden pesemisen. Suojat heitin yhteen ämpäriin, johon olin sekoittanut hieman pesuainetta, jotta lika lähtisi pinnoista paremmin. Otin suitset käteeni ja purin ne osiin. Kirjoitin kännykkääni ylös, missä reiässä mikäkin remmi oli ollut, jotta saisin suitset koottua oikein pesemisen jälkeen. Kastoin sienen veteen ja pyöräytin sen kerran satulasaippuassa, jonka jälkeen lähdin puhdistamaan suitsien osia hinkkaamalla kaiken lian irti. Suitsista huomasi, ettei kukaan ollut niitä vähään aikaan pessyt, koska likaa irtosi sen verran paljon. Pesemisen jälkeen kaadoin hieman nahkarasvaa toiselle pyyhkeelle, jolla rasvasin suitset. Kokoamisen jälkeen oli satulan vuoro, josta irrotin kaikki osat aina jalustinhihnoja myöten. Jalustinhihnojen ja satulansiipien väliin oli kertynyt ohuet kerrokset pölyä, jotka pyyhkäisin pois kostealla sienellä. Pesin satulan kaikki osat, vein likaisen satulahuovan pesuun, harjasin satulavyön ja laitoin jalustimet hetkeksi likoamaan veteen, jotta niissä oleva muta irtoaisi. Laitoin satulan osat paikalleen ja rasvasin muutaman osan, tällä kertaa muistin olla rasvaamatta istuinosaa, onneksi. Likaisen huovan tilalle kävin hakemassa punaisen yleishuovan, jonka vielä kiinnitin satulaan. Vielä viimeiseksi otin suojat pois vedestä ja kuivasin ne pyyhkeellä sekä puhdistin kaikki Tomun harjat. Kun olin valmis vein varusteet Tomun karsinan eteen, mutta jouduin kuitenkin jättämään suojat satulahuoneeseen kuivumaan ja ottamaan tilalle punaiset fleecepintelit.

Otin riimun sekä riimunnarun satulahuoneesta mukaani ja suuntasin kulkuni kohti Tomun tarhaa. Ori seisoi tarhassaan tyytyväisenä rouskuttaen heinää. Tiesin jo tässä kohdassa, ettei ori olisi järin iloinen, kun hakisin sen sisälle kesken syömisen. Avasin kuitenkin tarhan portin ja lähestyin oria riimu kädessäni. Se mulkoili minua pahasti, mutta antoi ottaa itsensä kiinni. Lähdin kävelemään eteenpäin olettaen, että ori seuraisi perässä, mutta näin ei käynyt. Tomu päätti jatkaa syömistä kaikesta huolimatta. Kiskaisin riimunnarusta oikein kunnolla, jotta tämä itsepäinen suomenhevonen lähtisi liikkeelle, mutta turhaan. Hetken yritettyäni tulin siihen tulokseen, ettei Tomu aikonut liikkua mihinkään ennen kuin kaikki heinä oli syöty. Kahmaisin maasta koko heinäkasan syliini ja lähdin päättäväisesti kävelemään eteenpäin heinäkasan kanssa. Yllätys yllätys ori seurasi perässä koko matkan heinää sylistäni hamuten. Ohjasin orin karsinaansa ja jätin sille loput heinät syötäväksi. Ori saisi syödä samalla, kun laittaisin sitä kuntoon maastolenkkiämme varten. Tomu keskittyi kaikessa rauhassa syömiseen samalla, kun otin siltä vuoreellisen sadeloimen pois ja aloitin harjaamisen ensin pölyharjalla, jolla sain päälimmäiset liat orin turkista. Seuraavaksi otin kovemman harjan, jonka kanssa harjasin liat Tomun jaloista. Lopuksi harjasin vielä pehmeällä harjalla, jonka avulla sain orin turkin kiiltämään. Harjaamisen jälkeen palasin satulahuoneeseen hakemaan vilttiä, jonka voisin kietoa maastolenkin ajaksi harteilleni ja, joka myös lämmittäisi myös Tomun lautasia. Ori oli klipattu kuukausi sitten, joten otin satulahuoneesta myös fleeceloimen, jottei orille tulisi kylmä.

Palasin orin luokse ja aloitin pinteleiden käärimisen tämän jalkoihin. Olin ottanut tallista punaiset fleecepintelit sekä paksut valkoiset pintelipatjat. Tomu ei välittänyt tekemisistäni ollenkaan, joka teki pintelöimisestä erittäin helppoa. Pian orin jaloissa komeilikin jo kauniin punaiset pintelit, jotka oli kääritty vähintäänkin välttävästi. Enää orilta puuttui vain suitset ja minulta kypärä sekä saappaat. Laitoin ensin itseni kuntoon, jonka jälkeen oli Tomun suitsimisen vuoro. Orilla oli tavalliset nivelsuitset hopeisella nivelkuolaimella. Tietenkin ori vastusteli suitsimisessa, koska se heinä oli edelleen mielenkiintoisempaa, kuin se, mitä minä yritin tehdä. Pienen vääntämisen jälkeen sain kuin sainkin suitset orin päähän ja olimme valmiita lähtöön. Heitin fleeceloimen Tomun selkään ja lähdin taluttamaan tätä ulos tallista. Meidän pitäisi löytää Veera ennen lähtöä, jotta otettua kuvat. Nappasin vielä kamerani mukaan, jonka jälkeen pääsimme lähtemään tallista. Etsin Veeraa katseellani ja hetken tiirailtuani bongasin hänet kentän aidan luota. Viitoin häntä tulemaan luokseni vapaalla kädelläni. Tuota pikaa Veera jo saavuttikin meidät. Ojensin kamerani tytölle. "Käydäänkö ottamassa kuvat tuossa tiellä? Tuo tausta olisi juuri täydellisen talvinen sekä jouluinen!" ehdotin Veeralle. "Sopii loistavasti! Minulla oli tallituvassa kaksi tonttulakkia, jos haluat lainata", tyttö sanoi hymyillen. "Todellako?! Tottakai haluan lainata, onhan sentään jo melkein joulu ja aika ottaa jotain joulukuvia", sanoin ilahtuneena. Veera sanoi käyvänsä nopeasti tallituvassa hakemassa tonttulakit, jonka jälkeen hän suuntaisi kuvauspaikalle näin hienosti sanottuna.

Talutin Tomun tien reunaan, johon laskin myös viltin sekä loimen sen jälkeen, kun olin potkinut jalallani lunta hieman sivummalle, jottei viltti ja loimi kastuisi ihan läpikotaisin. Veera pyyhälsi pian juoksujalkaa paikalle tonttulakit toisessa kädessä ja kamera toisessa. Hän ojensi tonttulakit minulle. Otin kypäräni pois päästä ja laskin sen loimen päälle. Asetin toisen tonttulakeista päähäni vinosti. Tomu tutki omaa tonttulakkiaan pienen tovin, jonka jälkeen tämä taisi todeta, ettei se syö ja antoi minun laittaa lakin päähänsä. Tein vielä nopeasti löysän kalanruotoletin hiuksiini ja asetin sen laskeutumaan oikean olkapääni yli kylkeäni pitkin. Nyt olimme valmiita kuvien ottoa varten. Seisoin Tomun vieressä hymyillen samalla, kun yritin parhaani mukaan saada Tomun näyttämään edustavalta. Veera otti meistä ison läjän kuvia, joista melkein kaikki olivat aivan loistavia. Kuvien jälkeen annoin tonttulakit takaisin Veeralle, laitoin kypärän takaisin päähäni ja loimen Tomun selkään. Veera ponttasi minut vielä lopuksi Tomun selkään ja ojensi minulle viltin, jonka kiedoin hartioideni ympärille. Pyysin Veeraa viemään kamerani tallitupaan. Kiitin tyttöä vielä avusta, jonka jälkeen pyysin Tomua siirtymään käyntiin. Kävelimme autotien reunassa kohti Hocusia, joka oli talli aivan Harhavaaran lähellä. Tämän päiväinen maastolenkkimme voisi olla vaikka melkein Hocuseen asti, mutta kääntyisimme hieman ennen tallia oikealle järvipolulle ja kiertäisimme kerran Harhajärven. Lenkki ei olisi pitkä vaan juuri sopiva kevyeksi lauantaikävelyksi.

Tomu käveli verkkaisesti eteenpäin pää kääntyillen puolelta toiselle orin tutkiessa ympäristöään. Olimme juuri ylittäneet Uvannon sillan eikä enää olisi pitkä matka järvipolulle. Ihmetyksekseni näin oikealla puolellani aivan metsän laidassa suuren lumiukon, joka piteli kädessään luutaa. Jonkun mielestä tuo lumiukko taisi olla hieman pelottavakin, koska Tomu kyyläsi tuota lumesta tehtyä petoa pahasti ja hidasti vauhdin lähes olemattomiin. Kannustin oria eteenpäin kevyellä pohkeiden painalluksella, joka tehosi hieman. Tomu kyllä lähti eteenpäin, mutta ei saanut katsettaan irti lumiukosta. Naurahdin huvittuneena. Annoin orin kytätä lumiukkoa juuri niin kauan, kuin tämä halusi, koska en jaksanut asiasta välittää. Pian Tomu sai katseensa irti pelottavasta metsän laidassa seisovasta ukosta ja jatkoi verkkaista kulkuaan. Kävelimme vielä jonkin aikaa autotien reunassa, kunnes näin oikealla puolellani harvaan metsikköön johtavan leveän polun. Käänsin Tomun polulle ja jatkoimme sitä kohti Harhajärveä. Kävin maastoa läpi katseellani miettien samalla, olisiko polun ulkopuolella oleva maa tarpeeksi helppokulkuista Tomulle. Tulin nopeasti siihen tulokseen, että oli, koska kuoppia ei näkynyt ja kantojakin oli vain vähän. Hidastin kuitenkin orin kulkua mahdollisimman paljon, jotta vanhingoilta vältyttäisiin. Maastossa kulkeminen kehitti huomattavasti hevosten tasapainoa, joten näistä maastolenkeistä saattaisi jopa olla jotain hyötyä Tomulle.

Kiersimme Harhajärven kulkien lähellä järven rajaa. Tomulla ei nähtävästikään ollut mitään sitä vastaan, vaikka emme polulla kulkeneetkaan. Ori tarpoi varmoin askelin eteenpäin, vaikka edessä olisikin ollut pahempikin kivikko. Koko järvi oli nopeasti kierretty, joten palasimme takaisin autotielle järvipolun kautta. Paluumatka sujuikin oikein verkkaisesti ja matkalla talliin lunta alkoi jälleen sataa taivaalta isoin hiutalein. Kauniit valkoiset hiutaleet laskeutuivat puidenkin oksille tehden lumipeitteestä entistäkin paksumman sekä valkoisemman. Olin aivan haltioissani, koska tiesin, että tänä vuonna saisimme lumisen joulun. Tämä 15 senttimetrin lumikerros ei vain voinut sulaa neljässä päivässä ei sitten mitenkään, ja vaikka voisikin en siltikään uskonut sen sulavan. Valkoinen joulu tekisi vuoden viimeisistä viikoista lähes täydellisiä...

// Tarinasi oli jälleen kerran ihanan pitkä. Kuvailit kivasti Harhakankaan maisemia ja kirpeässä pakkosessa tallustelu tuokin vaihtelua Tomulle, joka on tottunut tuuppailemaan tylsässä maneesissa. Hyvä myös että sait aikaiseksi puhdistaa orin varusteet, sillä minulta se pääsee usein unohtumaan Very Happy Toivottavasti sait kelpokuvia Wink Saat tästä tarinasta 42v€ + 20v€ extratehtävän suorittamisesta! Smile

-Aava
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
victoriaa

avatar

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 30.10.2015

ViestiAihe: Vs: Tomun päiväkirja   Ma Joulu 21, 2015 9:11 am

Unohdin mainita, että suoritin tarinassa extratehtävän! Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
victoriaa

avatar

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 30.10.2015

ViestiAihe: Vs: Tomun päiväkirja   Ke Joulu 23, 2015 4:06 pm

Koska en halua tuota vieraskirjaa täyttää aivan kokonaan ostoksilla niin laittelempa välillä tännekin! Eli siis Tomulle ja itselleni ostaisin:

- Cassiel - Jännesuoja 'Furry', ruskea 32 ve
- Cassiel - Takajalansuoja 'Furry', ruskea 30 ve
- Cassiel - Estehuopa 'Sweet', vaaleanvihreä 26 ve
- Sir Classic - Estesatula, ruskea 580 ve
- Elpi - Westernsatulavyö, musta/hopea 28 ve
- Elpi - Westernhuopa 'B', vihreä 42 ve
- WEGA - Meksikolaissuitset timanttiotsapannalla 205 ve
- WEGA - Peruskannus 20 mm värillinen, vaaleanvihreä 45 ve
- Sir Classic - kannusremmit, musta/hopea 6 ve
- Sir Classic - pallokannus 20mm, hopea 15 ve
YHTEENSÄ 1009 ve eli kaikki rahani tuhlaan näihin Very Happy

// Lisäilen kaappiisi Smile


-Aava
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
victoriaa

avatar

Viestien lukumäärä : 7
Join date : 30.10.2015

ViestiAihe: Vs: Tomun päiväkirja   Ke Joulu 23, 2015 7:25 pm

Ten more miles ~ Uhkarohkeaa toimintaa

Tänään olisi vuorossa estetunti, jolle olin Veeran houkuttelemana osallistunut. En ollut ratsastanut Tomulla kuin kerran aikaisemmin enkä muutenkaan ollut miltään osin esteratsastaja, joten tallille saapuessani aloin katumaan päätöstäni todella paljon. Hyppäisimme vain isoimmillaan 80-90 cm esteitä, mutta voin sanoa, että senkin kokoiset esteet tuntuvat jo isoilta ikuisten koulutuuppaajien mielestä. Kävelin tallipihan halki varusteliikkeen muovipussi kädessäni. Olin nimittäin ostanut Tomulle muutaman uuden jutun, jotka pääsisivät testaukseen tämän päivän tunnilla. Ori sai itselleen uudet suojat sekä vaaleanvihreän estesatulahuovan orin estesatulaa varten. Itselleni olin ostanut kahdet kannukset, joista toiset olivat vaaleanvihreät ja toiset ihan tavalliset metalliset. Tuli tuhlattua taas vaihteeksi hieman rahaa, mutta mitä väliä sillä on. Pääasia oli se, että orilla on kunnon varusteet, jotka vielä näyttääkin kivalta. Kaiken lisäksi olin saanut suostutellut erään kaverini kuvaamaan tuntiani tänään, jotta saisin Instagramiin uusia kivoja heppakuvia.

Tallissa jätin kantamukseni Tomun karsinan eteen ja suuntasin kulkuni suoraan satulahuoneeseen. Otin mukaani orin uuden ruskean estesatulan sekä harjapakkini, jonka olin viimeksi tallille tuonut. Olin myös ostanut orille uudet suitset, joten en enää vanhoja tarvinnut. Jätin kaikki varusteet orin karsinan eteen ja lähdin hakemaan itse eläintä sisälle. Ori oli syönyt päiväheinänsä kokonaan ja seisoskele portilla odottavan näköisenä. Tomu hörähti tervehdykseksi, kun saavuin portille. Koska ori seisoi aivan portin takana, päätin napsauttaa riimunnarun tämän riimuun kiinni ennen portin avaamista. Kun avasin portin, Tomu rynni samantien ulos tarhasta, joka tuli yllätyksenä. Viimeksi ori oli nimittäin parkkeerannut  koko matkan talliin asti ilman minkäänlaista kiirettä. Pidin orin vierelläni sen aikaa, kun suljin portin. Tomu ei kuitenkaan tykännyt paikallaan seisomisesta ollenkaan, joten se tanssahteli vierelläni. Pidin riimunnarusta tiukasti kiinni ja kävelin päättäväisesti kohti tallia. Yritin olla välittämättä orin temppuiluista parhaani mukaan, koska tiesin kokemuksesta, ettei sen rauhoitteleminen auttaisi tässä tilanteessa ollenkaan. Talliin ei ollut onneksi matkaa juuri ollenkaan, joten sain orin hyvin pian laitettua karsinaan. Tomu näytti tyytyväiseltä, kun se huomasi, että sitä odotti karsinassa pieni kasa heinää.

Päästin Tomun vapaaksi karsinaan ja otin siltä kevyttoppaloimen pois. Ori oli klipattu, joten sitä piti loimittaa näin talvella erittäin paljon. Käväisin tässä välissä vielä nopeasti satulahuoneessa hakemassa tummanruskean ratsastusloimen. Kun olin palaamassa Tomun karsinalle, näin Veeran, joka kysyi minulta: "tuletko auttamaan radan rakennuksessa?" "Tottakai!" vastasin ja lähdin Veeran perässä kentälle. Hienon sään takia Aava oli päättänyt, että tunnit pidettäisiin tänään ulkona. Kävimme rakentamassa kentälle kahdeksan estettä Aavan antaman ratapiirroksen mukaisesti ja palasimme talliin laittamaan ratsujamme kuntoon. En voinut vastustaa kiusausta esitellä ostamiani varusteita Veeralle, koska olin itse niin innoissani siitä, että olin vihdoinkin löytänyt hoitohevosen, jolle saatoin ostaa kaikkia kivoja varusteita niin paljoin kuin vain halusin tai no niin paljon, kun rahaa vain riittää.

Hetken kuulumisia vaihdettuamme aloimme vihdoinkin hoitamaan ratsujamme tuntia varten. Harjasin Tomun ensin pölyharjalla, jonka jälkeen kävin hakemassa dandyharjan, jolla harjasin mudan pois orin jaloista. Selvitin myös orin harjan sekä hännän ja letitin molemmat. Hännän ympärille tein ranskalaisen letin ja harjaan sivuletin, koska aukinainen pitkä harja häiritsi ainakin itseäni suunnattomasti hypätessä. Puhdistin vielä kaviot, jonka jälkeen olikin aika varustaa ori. Ensimmäisenä laitoin tietenkin Tomun uudet suojat, jotka olivat ruskeat ja niissä oli valkoista karvaa. Ennen suojien laittamista tarkistin vielä toiseen kertaa, että orin jalat varmasti olivat puhteet, koska en halunnut karvan likaantuvan heti. Sitten oli satulan vuoro. Asetin estehuovan Tomun selkään ja nostin satulan siihen päälle. Ori ei välittänyt satuloimisestakaan ollenkaan, joten sain rauhassa häärätä sen kanssa. Kiinnitin satulahuovan sekä lampaankarvaromaanin satulaan, jonka jälkee kiristin satulavyön ensimmäiseen reikään. Hain orin uudet ruskeat meksikolaiset suitset, joissa oli timanttiotsapanta. Lämmitin kuolaimia hetken, jonka jälkeen kävin laittamassa suitset orin päähän. Laitoin vielä itseni kuntoon ja kiinnitin uudet vaaleanvihreät kannukset ratsastussaappaisiini. Kello oli jo melkein tasan, joten kysäisin Veeralta, oliko tämä jo valmis. Veera vastasi myöntävästi, joten lähdin taluttamaan Tomua hermostuneena kenttää kohti.

Kentällä kiristin vielä Tomun satulavyön ja säädin jalustinhihnat sopivan pituisiksi, jonka jälkeen ponnistin itseni satulaan. Huomasin, että kaverini oli saapunut kentän laitaan kameran kanssa. Tervehdin tätä ja pyysin häntä ottamaan muutaman kuvan myös Veerasta. Tomu tuntui todella pieneltä, joka johtui ihan puhtaasti siitä, että orin säkä oli vain noin 140 cm, joka oli aika pieni jopa suomenpienhevoselle. Pyysin Tomua siirtymään käyntiin ja aloitimme alkukäyntien kävelemisen. Ori tuntui energiseltä ja harppoi jo alkukäynneissä liian lujaa. Hidastin Tomua istunnallani, jotta saisin käyntiä hitaammaksi. Tein jo alussa paljon pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotta saisin orin paremmin kuulolle. Kokosin ohjat muutaman kierroksen alkukäyntien jälkeen ja aloitin työstämään oria volteilla. Huomasin Tomussa selvää jäykkyyttä kyljissä, joten tein alkuverryttelyn lähinnä kaarevilla urilla. Otin mukaan myös muutamia laukannostoja ja laukkasin pitkiä sivuja kevyessä istunnassa. Heti ensimmäisten laukkapätkien jälkeen Tomu muuttui kovemmaksi suusta, jonka takia pidätteen kanssa alkoi ilmenemään ongelmia. Ennen hyppäämisen aloittamista tein vielä muutamia pysähdyksiä sekä peruutuksia, joista Tomu enemmänkin kuumui kuin rauhoittui.

"Noniin! Sitten aloitellaan hyppääminen", Aava sanoi reippaasti. Siirsimme Veeran kanssa ratsumme käyntiin ja kuuntelimme ensimmäisen tehtävän tehtävänannon. Annoin Veeran suorittaa ensin, koska halusin välttämättä nähdä jonkun suorittavan tehtävän ennen minua. Veera suoritti tehtävän hienosti ja sitten olikin jo minun vuoroni. Nostin laukan ja lähestyin suhteutetun linjan ensimmäistä estettä, joka oli noin 60 cm pysty. *Kantapäät alas, odota hyppyä, myötää hypyssä, pohkeet kiinni*, kertasin mielessäni, kun lähestyimme estettä. Tein ronskin pidätteen vielä ennen estettä, koska Tomu kiihdytti aivan liikaa. Ensimmäinen hyppy lähti hieman liian läheltä, mutta pysyin kuitenkin kyydissä. Käänsin orin tiukasti oikeaan ja suoristin sen kyljet ennen keskihalkaisijan toisella puolella olevaa ristikkoa. Ristikon keskikohta oli aika korkealla ja Tomu teki siihen ison sekä ilmavan hypyn. Ori kuitenkin lähti hyppyyn oikeasta kohdasta. Kehuin oria esteen jälkeen ja siirsin raviin. Tulimme tehtävän vielä uudelleen. Toisella kerralla hypyt sujuivat jo paljon paremmin. Aavalta sain kommenttia siitä, että jalkani työntyi hypyssä liian taakse. Hän kehotti minua pitämään pohkeeni tiukemmin hevosen kyljissä kiinni hyppyjen aikana.

Toisena tehtävänä oli tulla sama este, joka oli aiemmin ollut ristikko okserina ja kääntää sen jälkeen vasemmalle ratsastaen sarjalle, jonka esteet olivat nyt noin 80 cm korkuisia. Ehdin kauhistella esteiden korkeutta sen aikaa, kun Veera suoritti. Nostin laukan ja lähestyin ensimmäistä okseria tasaisessa, mutta liian nopeassa rytmissä. Pidäte ei tahtonut mennä Tomulta ollenkaan läpi, jonka takia hyppy okserille lähti aivan liian läheltä. Ori sai kuitenkin räpiköityä esteen yli tiputtamatta puomeja. Käänsin oria ulkoavuilla samalla, kun taivutin sisäpohkeen ympärille. Yritin taivuttamalla saada vauhtia hieman pois, mutta turhaan. Tein runsaasti pidätteitä ennen sarjaa ja ensimmäinen hyppy menikin oikein hyvin. Esteiden välissä Tomu lähti rynnimään eteenpäin lavat edellä, mutta jollain ihmeen konstilla sain orin hidastamaan ennen toista estettä. Selvisimme tästä kolmen esteen radanpätkästä kunnialla, jonka takia olinkin todella iloinen. Aava sanoi meille, että vielä olisi kaksi tehtävää jäljellä ja aloitti kertomalla meille seuraavan tehtävän, joka olikin radan ratsastaminen. Jokainen radan esteistä oli alle 80 cm, joka oli minulle helpotus, koska en olisi halunnut isompaa Tomulla tänään edes hypätä, koska vauhdin säätelyn kanssa oli pieniä ongelmia.
Kun Veera oli suorittanut radan, oli meidän vuoromme. Lähestyimme ensimmäistä estettä, joka oli vesieste. Este oli Tomun mielestä pelottava, jonka takia se alkoi jarruttelemaan ennen estettä. Kosketin kannuksillani orin kylkiä ja ratsastin istunnalla eteenpäin. Tomu hyppäsi esteen yli valtavalla loikalla, jonka takia minulla olikin vaikeuksia selässä pysymisen kanssa. Keräsin ohjat takaisin käteeni nopeasti esteen jälkeen ja käänsin Tomun kohti seuraavaa estettä, joka oli toisessa päädyssä oleva ristikko. Se ei tuottanut meille sen kummempaa ongelmaa, mutta ristikon jälkeinen okseri sen sijaan tuotti. Tomu lähti puskemaan kättä vasten eikä kuunnellut pidätettä sitten ollenkaan. Ori lähti hyppyyn aivan liian kaukaa ja kolautti jaloillaan molemmat puomit alas. Tiputuksesta huolimatta Aava kehotti minua jatkamaan radan ratsastusta. Sarja sujui tällä kertaa jopa hieman paremmin, kuin viimeksi, koska muistin ottaa isoja pidätteitä ennen ensimmäistä estettä sekä heti ensimmäisen esteen jälkeen. Kaarroin jyrkästi oikealle radan viimeiselle okserille. En ehtinyt suoristamaan Tomun kylkiä kunnolla. Siitä huolimatta ori hyppäsi kevyesti okserin yli. Vielä oli jäljellä yksi pysty, jota Tomu lähestyi tasaisessa laukassa rynnimättä. Kyseiselle esteelle tuli myös oikein hyvä hyppy. Kehuin oria suorituksen jälkeen.

Vihdoinkin oli viimeisen tehtävän aika. Tehtävänä oli ratsastaa okserineliön kaikki okserit annetussa järjestyksessä. Tiesin jo nyt, että tehtävä tulisi tuottamaan ongelmia. Katsoin, kun Veera käänsi Starrin vaivatta okserilta okserille samalla, kun valmistelin Tomua tehtävään. Pian olikin jo meidän vuoro. Ratsastin päättäväisesti ensimmäistä estettä kohden, vaikka korkeus hieman huomasikin, kaikki okserit olivat noin 80 cm korkeita. Huolta minun ei kuitenkaan orin hyppäämisestä tarvinnut kantaa, sillä tämä ylitti ensimmäisen okserin oikein mallikkaasti. Toiselle okserille piti tehdä todella tiukka käännös, joka ei meiltä ihan onnistunut. Tomu lähestyi okseria kyljet vinossa, mutta pääsi siltin esteen yli. Ratsastin reippaampaa laukkaa kahden okserin ohi ja kokosin laukan taas ennen seuraavaa estettä. Hyppy tuli hyvin, mutta kääntämisen kanssa oli taas ongelmaa, koska ori valui liikaa ulos. Viimeiselle okserille hyppy tuli vinoon, mutta se ei Tomun menoa näyttänyt haittaavan sitten ollenkaan.

Tehtävien jälkeen saimme Veeran kanssa loppuverrytellä itsenäisesti. Aava antoi meille vielä hieman kommenttia siitä, miten tunti oli mennyt, jonka jälkeen hän päästi meidät talliin purkamaan sekä hoitamaan ratsujamme.

//Tässä olisi tämä tuntitarina! Very Happy

/// Tarinasi oli todella hyvä! Jälleen sopivan mittainen Very Happy Ei liian pitkä luettavaksi, mutta ei yhtään liian lyhytkään. Kuvailit kivasti tuntia. En osaa sanoa tästä mitään negatiivista, enkä ala sitä pakosta vääntämäänkään :'D Elikkääs saat tästä tarinasta 35v€ + 30v€ tunnille osallistumisesta Smile


-Aava
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Tomun päiväkirja   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Tomun päiväkirja
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Harhavaaran foorumi :: Tallilla tapahtuu :: Hevosten päiväkirjat-
Siirry: